Näkökulma: Deittireality pyörii vanhalla kaavalla, joka ei koskaan johda tosirakkauteen

Liv-kanavalla on pyörinyt jo pitkään Sinkkuillallinen-sarja, jonka alkuperäisversio Dinner Date on sulostuttanut brittikatsojien elämää jo 12 vuoden ajan.

Ohjelman jokaisessa jaksossa yksi sinkku käy sokkotreffeillä mukaan ilmoittautuneiden ehdokkaiden kotona, jotka kokkaavat sinkulle illallisen. Kolme ehdokasta valikoituvat mukaan viidestä erilaisesta menusta, eli sinkku ei tiedä etukäteen deittikumppanistaan mitään. 

Sinkku valitsee eniten makunystyröitään miellyttävät menut ja koittaa vähintään tv-viihteen vuoksi arvioida kömpelöistä vinkeistä minkälaisesta ehdokkaasta on kyse. Vihjeet ovatkin sitten ihan oma lukunsa. Jos ehdokas harrastaa vaikka jalkapalloilua, vihjeessä saattaa lukea “Pallonpyöreitä lihapullia, joiden mausteet todella potkivat” tai jotain muuta yhtä lennokasta.

Sen jälkeen alkaakin deittailu. Jokainen deittikumppani arvioi sinkun treffien jälkeen yhdestä kolmeen tähteä. Lopulta sinkku valitsee henkilön, jonka kanssa illallistaa ravintolassa ja kaksi rannalle jäänyttä saavat hassunhauskasti ovelleen mikroaterian, jota sitten mussuttavat pettymykseensä.

Paperilla kyseessä on ihan kelpo ja yksinkertainen konsepti deittailuohjelmalle.

Animaatioklassikko Tuhkimo saa uuden ilmeen – 4K-restauroitu versio julkaistaan elokuussa

Todellisuus onkin sitten eri asia. Kun on nähnyt yhden jakson, on nähnyt kaikki. Vaivautuneet poskipusut ovella, väkinäiset keskustelut, suhteellisen huonosti laitettu ruoka ja lopulta valinta, joka ei ikinä johda tapailun jatkumiseen. Jakson lopussa kerrotaan osallistujien seurustelutilanne jakson esityshetkellä. En ole nähnyt  yhtään jaksoa, jossa illalliselle innokkaana lähtenyt ja valtavaa keskinäistä kemiaa aistinut pari olisi koskaan enää edes tavannut. Ja kyllä, olen katsonut näitä kymmeniä.

Soppaan heitetään välillä mukaan myös joku julkkis, jonka jälkeen katsojat saavat jännittää tunnistaako deittikumppani tätä. Yleensä ei, koska julkkikset ovat lähes poikkeuksetta Love Island -osallistujia, saippuasarjatähtiä tai bloggaajia.

Kaikesta kompuroinnistaan ja ärsyttävästä, falskista ja tekovitsikkäästä kertojaäänestään (Natalie Casey) huolimatta Sinkkuillallisen omituisin piirre ei ole sen tuloksettomuus ja itsensä toistaminen vaan deittailijat. Ruudussa he ovat mukavia, sosiaalisia ja tarkoitushakuisesti yleensä erittäin hyvännäköisiä nuoria. Mutta voi sitä uusavuttomuuden määrää!

Englantilaisten nuorten aikuisten elämä on kuin eri vuosisadalta verrattuna suomalaisiin. Lähes poikkeuksetta 22-26-vuotias sinkku asuu vanhempiensa kanssa, ei ole juuri kokannut mitään, ei osaa laittaa Euroopan maita kartalle eikä tunnista ruoka-aineita. 

Eikä tässä mitään – saahan sitä vanhempien kanssa asua, etenkin kun asuntojen vuokrat ovat brittilässä vastavuoroisesti korkeat ja lähes olemattomat. Mutta oman huoneen ollessa vanhempien talossa kuin 14-vuotiaalla Härmässä ja yleissivistyksen taso on “Barcelona on Espanjan pääkaupunki”, niin kyllä taas arvostus kotimaista koulutusta ja elämäntyyliä kohtaan nousee.

Ehkä tämä kaikki on suunniteltu tuotannossa niin, että kaltaiseni vikisevät sohvaperunat (ei-ruokalaji) saavat taas tuntea ylemmyydentunnetta sipsiensä (ruokalaji) takaa “uusavuttomille” nauraen.