Näin Amazing Race -voittajat Metti ja Hanna aikovat käyttää voittopottinsa

Metti Forssellin ja Hanna Launosen matka Amazing Race Suomessa huipentui voittoon Helsingin Velodromilla. Pari pokkasi voitostaan 30 000 euroa, jonka he aikovat jakaa tasan.

– Ajattelimme, että osan siitä käyttäisimme myös kimpassa. Silloin kun täytimme 30 vuotta, suunnittelimme kolmannen kaverimme kanssa, että lähtisimme jonnekin 30-vuotisreissulle. Maailman tapahtumien myötä reissu kuitenkin lykkääntyi, Hanna avaa suunnitelmia voittorahojen varalle.

– Ja sitten loput rahat sijoitetaan tylsästi ja varmasti, Metti tokaisee.

33-vuotias Metti komppaa vitsaillen, että ehkä nyt voisi olla aika sukellusmatkalle. Vitsin juju piilee siinä, että finaalitehtävässä Metti joutui suorittamaan tiesulun, joka vaati sukellustaitoja. Metti muistelee tilannetta Katson haastattelussa.

– Se oli minulle todella haastavaa ja aiheutti paniikkikohtauksen vedessä. Tuotannon puolelta ehdotettiin useasti, että pitäisikö minun vain keskeyttää. En kuitenkaan halunnut tuottaa Hannalle pettymystä, Metti summaa.

– Haastavinta oli, kun katsoin sitä syvää vettä ja mietin, että tuo paikka aiheutti minulle tämän paniikkikohtauksen, ja minun on mentävä sinne takaisin, jotta pääsemme jatkamaan kisassa. Mutta varmaan jostain kaivoin sen legendaarisen suomalaisen sisun.

Jo liki 20 vuotta ystäviä olleet Hanna ja Metti lähentyivät entisestään. Kisapäivien aikana haavoittuvuus oli läsnä ja kisatilanteet sekä paine pakottivat kaksikon puhumaan ja avaamaan asioita niin itsestään kuin toisistaankin.

Koti-ikävä painoi reissussa. Kun viimeinen etappi oli ohi, Metti meni kotiin ja halasi perhettään. Hän vietti loppupäivän heidän kanssaan ja soitteli lähipiirinsä läpi. Hanna puolestaan hyppäsi suoraan puolisonsa syliin, kun muut lähtivät juhlistamaan finaalia.

– Olimme puolisoni kanssa sopineet, että hän laittaa viestejä puhelimeen päivittäisistä asioista. Niitä oli ihana käydä läpi, koska kuukaudessa ehtii tapahtua paljon, Hanna kertoo.

– Alkuun tuntui hullulta ajatukselta, että voisimme olla melkein kuukauden pois. Mutta kun pääsi kisaan mukaan ja tutustui uskomattomiin ihmisiin, niin siellä kuplautui sen verran hyvin ilman puhelimia, että tavallaan ikävä helpotti, kun ei päässyt pitämään yhteyttä. Jos olisi pystynyt koko ajan viestittelemään ja soittamaan, niin ikävää olisi ollut enemmän, Metti pohtii.