Myrkkyjä, palovammoja ja kitudieettejä – tiesitkö hirvittävän totuuden Ihmemaa Ozista?

Yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista elokuvista, L. Frank Baumin kirjaan perustuva Ihmemaa Oz juhlii tänä vuonna 85-vuotissyntymäpäiväänsä. 

Hyvän mielen tarina Oz-fantasiamaailmaan eksyneestä tytöstä on sangen ihastuttava, ja se muistetaan yhä taianomaisesta miljööstään, käytännön erikoistehoisteistaan sekä  lauluistaan, kuten Over The Rainbow.

Vuosien varrella on kuitenkin paljastunut, että elokuvan tekemiseen liittyi rutkasti ongelmallisia ja traagisia tapahtumia. Sen ympärille on syntynyt myös paikkaansa pitämättömiä urbaaneja legendoja, kuten se, että eräs Munchkin-näyttelijä olisi hirttänyt itsensä setissä. Setissä kuitenkin nähtiin lukuisia asioita, joita ei enää nykypäivänä katsottaisi sormien läpi.

Asbestia sataa

Yksi laajimmin tiedetyistä faktoista on se, että Ihmemaa Ozin setissä lumena käytettiin äärimmäisen myrkyllistä asbestia. 

1930-luvulla asbestia käytettiin yleisesti elokuvakulisseissa ja joulukoristeissa. Kohtauksessa, jossa sataa lunta unikkopellolla, käytettiin krysotiilia, joka muistuttaa lunta ja sitä myytiinkin tuotenimillä kuten White Magic ja Pure White. Altistuminen asbestille nostaa esimerkiksi riskiä sairastua erilaisiin sisäelinsyöpiin.

Variksenpelättimen asu piti myös kerrostaa ja palosuojata asbestilla, koska hahmo oli mukana muutamissa kohtauksissa, joissa hän oli kosketuksissa tulen kanssa.

Liekit aiheuttivat pahoja palovammoja

Margaret Hamiltonin suoritus Lännen pahana noitana on yksi elokuvan ikonisimmista osuuksista. Valitettavasti Hamilton sai kuvauksissa toisen asteen palovammoja kasvoihinsa ja kolmannen asteen palovammoja käteensä. Palovammat johtuivat kohtauksesta, jossa hän poistui Munchkinlandista savun ja liekkien saattelemana. Kohtauksessa Margaretin pelastukseksi tarkoitettu lattialuukku ei nimittäin toiminut, vaan hän jäi keskelle lieskoja.

Kaiken päälle Margaretin maski oli kuparipohjainen ja näin ollen myrkyllistä. Margaretin palanut ja verestävä iho oli puhdistettava perustellisesti asetonilla. 

– En koskaan, niin kauan kuin elän, tule kokemaan mitään, joka olisi yhtä kivuliasta, Margaret muisteli The Making of Wizard of Oz -kirjassa. 

Studio ei maksanut Margaretille taloudellisia korvauksia onnettomuuden jälkeen. Hän oli sairaalahoidossa kuusi viikkoa, mutta kieltäytyi haastamasta tuottajia oikeuteen aiheutuneesta vahingosta. 

– En haastaisi heitä oikeuteen, koska tiedän miten tämä ala toimii, enkä saisi enää koskaan töitä, hän sanoi.

Rajuja väitteitä häirinnästä

Dorothya näytellyt Judy Garland menehtyi vuonna 1969 ollessaan vain 47-vuotias. Judyn ex-aviomies Sid Luft kirjoitti muistelmateoksen Judy and I: My life with Judy Garland, joka julkaistiin vuonna 2017. Kirjassa hän syyttää elokuvassa munchkinien roolissa nähtyjä lyhytkasvuisia henkilöitä kuvausten aikaan 16-vuotiaan Judyn seksuaalisesta häirinnästä.

– He tekivät Judyn elämästä kurjaa kuvauksissa laittamalla kätensä hänen mekkonsa alle... Miehet olivat 40-vuotiaita tai vanhempia. He luulivat voivansa tehdä mitä tahansa, koska he olivat niin pieniä, teoksessa väitetään.

Totuutta ei kuitenkaan tiedetä. Jerry Maren, viimeinen elossa ollut Munchkin-näyttelijä siihen aikaan, keskusteli väitteistä toimittajien kanssa. Hänen mukaansa Luft teki väitteen edistääkseen kirjansa myyntiä. 

Neljä askia tupakkaa kuului ruokavalioon

Vaikka häirintäväitteet eivät pitäisi paikkaansa, tehtiin Judyn elämästä setissä muin tavoin hirvittävää. Häntä kohdeltiin äärimmäisen raa'asti ja alentavasti. 16-vuotias tyttö esimerkiksi käskettiin dieetille, joka koostui kanakeitosta, mustasta kahvista ja neljästä askista savukkeita. Judyn käskettiin polttaa paljon tupakkaa ruokahalunsa hillitsemiseksi.

Sen lisäksi studiopomot pakottivat hänet ottamaan "piristyslääkkeitä". Vaikka hän oli ottanut näitä pillereitä jo aikaisemmissa elokuvissaan, hän lisäsi amfetamiinien ja barbituraattien annostusta pysyäkseen mahdollisimman hoikkana Dorothyn roolia varten, sillä tuottaja Louis B. Mayer painosti häntä pysymään kunnossa. Judy sai kuulla setin aikuisilta olevansa pullukka.

Toinen ääriesimerkki on, kun ohjaaja Victor Fleming löi Judya, kun tämä ei pystynyt hillitsemään nauruaan. Kohtauksessa Dorothyn piti läpsäistä Leijonaa, mutta Judy Garlandin hihitys johti useisiin uusintaottoihin. Ohjaaja vei Judyn ilmeisesti sivuun ja löi häntä.

Judy kuoli 47-vuotiaana barbituraattien yliannostukseen. Hänellä oli taustalla useita itsemurhayrityksiä. Judy kärsi aikuisuudessaan päihteiden väärinkäytöstä ja alkoholismista. 

Keuhkot täynnä alumiinipulveria

Maskeeraustiimin proteesityö oli näyttelijöille fyysisesti vaarallista. Buddy Ebsen oli alun perin valittu Tinamiehen rooliin, mutta hän sai myrkytyksen maskeerauksestaan hengitettyään keuhkoihinsa puhdasta alumiinipulveria. Hän kärsi raajojen krampeista ja hänen ihonsa muuttui siniseksi, ja hän joutui sairaalaan kuvausten kestettyä yhdeksän päivää. 

Studio raivostui Ebsenille, kun hän ei parantunut tarpeeksi nopeasti, ja palkkasi hänen tilalleen Jack Hayleyn. Jackin kasvoille alumiinipulveria sudittiin tahnamuodossa. Hän sai maskista pahan silmätulehduksen, joka saatiin parannettua.

Myös Ray Bolger sai arpia kasvoihinsa epämukavasta Variksenpelättimen maskista, joka teki hengittämisen vaikeaksi kuvausten aikana.