Maarit Tastula jouluna 60 vuotta: "Viihdyn yksin, mutta en ole yksinäinen"
Maarit Tastula ei ole henkilö, joka keskittyisi merkkipäiviinsä.
– Kaikki juhlivat syntymäpäivänäni joka tapauksessa, jouluaattona syntynyt Maarit Tastula sanoo.
Maarit miettii mieluummin, mitä menneet vuodet ovat hänelle opettaneet. Syntymäpäivän äärellä on mahdollisuus pysähtyä ja keriä kokemaansa auki: mistä kaikki alkoi, mitä tapahtui ja mikä meni mönkään.
Lapsesta asti lukemista rakastaneellaMaaritilla oli nuorena esikuva. Hän halusi elää kuten ihailemansa kirjailija-toimittaja Ernest Hemingway ja seikkailla ympäri maailmaa sekä tallentaa ihmisten tarinoita.
– Ernestkään ei ollut onnellinen mies, paitsi hetkittäin. Sellaista elämä on. Tulee hyviä ja huonoja päiviä. Parhaiten hengissä säilyy se, joka pitää päällimmäisenä paremmat.
Hevoshommissa nuorena viihtynyt Maarit puhuu ihmisen kesyttämisen taidosta. Meissä on paljon samaa kuin muissakin luontokappaleissa: nurkkaan ahdistettu vastaa hyökkäämällä, huonosti kohdeltu saa ikuisen trauman.
– Luottamuksen ilmapiirissä ihminen uskaltautuu keksimään uutta ja ottamaan riskejä, kun energia ei mene puolustautumiseen. Ihmisten välinen luottamus on paras pääoma.
Maarit lisää, että vanhetessaan ihminen alkaa tulla myös tietoiseksi, mistä paloista oma palapeli koostuu. Kuva täydentyy hitaasti, ja monet palat ovat pitkään hukassa. Joskus palapeli jää kesken.
–Jos hyvin käy, viimeisenä palana tulee kiitollisuus, että sai olla mukana tällä matkalla, jota elämäksi kutsutaan.
Alun perin Maaritista piti tulla kirjoittava toimittaja. Aamulehden kulttuuritoimituksesta alkanut ura jatkui kuitenkin television puolelle. Ajankohtaisen Kakkosen juontajana ja reportterina hän näki, kun Neuvostoliitto romahti, Itä-Eurooppa avautui ja Suomeen iski lama.
Kun Maarit aloitti televisiossa, hän ei tiennyt, kuinka televisiota tehdään.
–Hyppäsin kylmään veteen, ja yritin oppia uimaan. Onneksi nykyään on muitakin metodeja, kertoo Tastula, joka on jo vuosia opettanut haastattelutaitoa myös Tampereen yliopistolla.
Maarit sanoo viihtyneensä toimittajana. Lapsesta saakka mukana kulkenut ulkopuolisuuden tunne on auttanut työelämässä.
–Toimittajan tärkein ominaisuus on hajataitto eli kyky katsoa asioita ja ihmisiä eri kulmista eikä vain siitä, joka on itselle ominaisin.
Tampereella asuva Maarit korostaa, että vaikka hän on aina viihtynyt yksin, yksinäisyyttä hän ei ole kokenut. Siihen ovat aina auttaneet kirjat ja kiihkeät keskustelut kirjan henkilöiden kanssa. Myös satavuotiaan omakotitalon remontointi rauhoittaa.
–Tarvitsen tasaisin väliajoin projekteja, jotka pitävät kiinni kätten töissä. Jalat maassa ja pää pilvissä. Sillä menen loppuun asti.
Unelmoinnille ei ole juuri jäänyt aikaa. Hän sanoo elävänsä mieluummin hetkessä. Jos jotain pitäisi toivoa, hän toivoisi maailmaan enemmän äitien tekemiä lihapullia. Hänen omalla äidillään oli tapana lähetellä niitä kirjekuoressa tyttärelleen, kun tämä oli opiskelija.
Kirjeet eivät sisältäneet turhia lepertelyjä ärrällä alkavalla sanalla, jota sodan aikainen sukupolvi ei kehdannut lausua ääneen nolostumatta. Mutta siellä rakkaus lymysi lihapullan sisälle kätkettynä.
– Kommunikaation kova ydin ja jouluevankeliumi samassa kirjekuoressa.
– Toimittaja
– Syntynyt 24. joulukuuta 1961 Kaarlelassa.
– Asuu Tampereella, kaksi lasta.
– Tehnyt urallaan lukuisia televisio-ohjelmia, kuten Yhden illan pysäkki, Punainen lanka, Seitsemäs taivas, Avec Tastula sekä Flinkkilä & Tastula.
– Palkittu kahdeksalla Telvis-palkinnolla.
– Valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja humanististen tieteiden kandidaatiksi Tampereen yliopistosta pääaineinaan tiedotusoppi ja yleinen kirjallisuustiede.