Kommentti: Queen of Fucking Everything on Tiina Lymin vastaisku katsojille, mutta myös rahoittajille
Naiset kannattelevat sarjaa muutenkin, kirjoittaa toimittaja Miikka Kaskinen.
Kaukaa katsottuna komediaa, lähempänä sama näyttäytyykin tragediana.
Yle Areenassa oleva uunituore Queen of Fucking Everything on sarja, joka on kerännyt ylitsevuotavaa hehkutusta.
Tuntuu, että sarjasta on sanottu jo kaikki superlatiivit, mutta yritän kuitenkin heittää kehusoppaan oman hyppyselliseni jotain, je ne sais quoi.
Ensinnäkin sarja on naisnäyttelijöiden riemuvoitto.
Näyttelijä Tiina Lymistä (Myrskuluodon Maija, Sisäilmaa) on kuoriutunut viime vuosina ohjaaja, jota voisi luonnehtia kultasormeksi.
Jokainen todennäköisesti näkee Lindassa palan itseään
Laura Malmivaara taas tekee elämänsä roolin Lindana.
Se on paljon sanottu, sillä hän on tehnyt lukuisia loistavia rooleja, mutta näin kuitenkin on.
Keski-ikäisen naisen varaan ja ympärille voi tehdä sarjan.
Varmasti jokainen sukupuolesta, iästä tai muusta taustasta riippumatta näkee Lindassa palan itseään.
Tilanteet, joihin hän ajautuu, loputon mosaiikki sen suhteen, miten muut näkevät oman tilanteen sekä ennen kaikkea se, kuinka pitää epätoivoisesti kulisseja yllä.
Osoitus sekä yleisölle että rahoittajille
Sarjassa Linda menee läpi kaikkien yhteiskuntaluokkien. Jonkinlaisena omatuntona tuntuu toimivan tietämättään asunnon edustalla hoviaan pitävä spurgu (Juho Milonoff).
Sarja on myös todiste yleisölle, että elokuva- ja tv-alalle itselleen sekä erityisesti rahoittajille, että keski-ikäisen naisen varaan ja ympärille voi tehdä sarjan .
Menestyksekkään sellaisen.
Draama luo ristiriidan ja se pakottaa katsojankin hauskoista tilanteista huolimatta tarkastelemaan itseään sekä omaa toimintaansa.
Muun muassa näyttelijä Outi Mäenpää sekä näyttelijä-ohjaaja Mari Rantasila ovat puhuneet jo vuosia, kuinka ”ikääntyviä” eli siis keski-ikäisiä naisia ei haluta syystä tai toisesta nähdä isoissa rooleissa.
Tosin on mainittava, että viime vuosina meininki näyttä ainakin osittain muuttuneen, kiitos muun muassa Riitta Havukaisen (Paratiisi) sekä Pirjo Longan (Mieheni vaimo, Karkurit, Eroja ja sovintoja).
Naiset kannattelevat muutenkin
Jollain tapaa Queen of Fucking Everything on kuitenkin aivan eri asia tai ainakin se erottuu vielä selvemmin.
Naiset kannattelevat sarjaa muutenkin.
Esimerkiksi Katja Küttnerin Marke Lindan ystävänä, Marja Packalénin näyttelemä dementoitunut äiti sekä kirkon vahva nainen Sanna-Kaisa Palo tekevät osaltaan upeat roolit.
Vastaavasti miehistä ei voi sanoa samaa, sillä ainoastaan Janne Reinikainen sekä Miro Lopperin ”Koistinen” tuovat hahmoillaan uskottavuutta sarjaan.
Toki myös pikkunilkkiä näyttelevä Joonas Heikkinen on hauska tuoden mieleen nuoren Kari Hietalahden ylivedetyllä hahmollaan.
Ei päästä katsojaa helpolla
Vielä takaisin alkuun.
Vaikka sarjassa on paljon komediaa, mustaakin sellaista, muodostaa sarja omasta mielestäni loistavan draaman.
Draama luo ristiriidan ja se pakottaa katsojankin hauskoista tilanteista huolimatta tarkastelemaan itseään sekä omaa toimintaansa, jos hän olisi Lindan saappaissa tai pikemminkin korkokengissä.
Itse koin sarjan jopa katarttisena sarjan puolivälin kohdalla.
Ei aina Itä-Helsinki
Sarja osoittaa, kuinka huonosti kohdellusta ihmisestä voi kuoriutua vahva persoona. Samalla voimaantuneestakin ihmisestä voi itse muodostua muiden alistaja.
Jotkut ovat verranneet sarjaa Nousukausi-elokuvaan, jossa hyvätuloinen pariskunta lähtee ”larppaamaan” pienituloisten lähiöelämää Jakomäkeen.
Naispääosan elokuvassa näytteli muuan Tiina Lymi.
Se hauska huomio sarjassa on myös, ettei köyhien, syrjäytyneiden ja päihdeongelmaisten elämää aina kuvata itähelsinkiläisessä lähiössä, vaan tällä kertaa se voi sijaita vaikkapa Ala-Malmilla.