Jani Volanen yllättyi saamistaan kehuista: ”Ei ollut valitsemani tyylilaji"

Komediallisen Perhoset-uutuuselokuvan keskiössä on tyttären ja isän välinen suhde. Loppuun palamisen kynnyksellä oleva Siiri tekee kaikkensa ollakseen hyvä avustaja elinkeinoministerille. Petri-isä on entinen tangokuninkaallinen, jonka ura, talous ja sosiaalinen elämä ovat kuralla, mutta hän osaa ottaa silti rennosti.

– Siirillä on jatkuva varuillaanolo ja stressi käynnissä. Hänen paniikinomaiseen suorittamiseensa laitoin aika paljon omaa itseäni. Tunnen olevani kömpelö, eikä minulla ole aina tilan tajua sählätessäni miljoonaa asiaa yhtä aikaa, Siiriä näyttelevä Aksa Korttila kertoo.

Ongelmallinen isä-tytär-suhde saa uusia kierteitä hektisen viikonlopun aikaan Seinäjoen Tangomarkkinoilla. Jani Volasella oli yksi ehto lupautuessaan Petrin rooliin.

– Tein heti kättelyssä selväksi, että en ole millään mittapuulla laulaja. Pysyn kyllä nuotissa, mutta ei se tangoprinssiltä kuulosta. Minulle sanottiin, että ei sillä ole tässä tapauksessa niin väliäkään, Volanen nauraa.

– Petri on ylioptimistinen harhaisuuden partaalle asti. Hänellä on kaikki päin vittua, mutta hän ei muserru sen alle, Volanen määrittelee.

Korttila kertoo, että hän itse pitää sellaisista elokuvista ja tv-sarjoista, joissa hahmot ovat toistuvasti noloissa tai tukalissa paikoissa, joita Perhoset-elokuvassakin on paljon.

– Se on sellaista, että on katsojana kauhea myötähäpeä, mutta silti sitä on jostain syystä ihana katsoa. Sehän tekee ihmisistä ihmisiä, meidän virheemme ja pikkuvikamme, Korttila pohtii.

– Tämähän on ollut muotitermi viime vuosina komedian saralla, myötähäpeähuumori. Itse törmäsin koko termiin vasta M/S Romanticin esitysten jälkeen, kun sain sellaisesta paljon palautetta ja kehuja. Pohdin, että ”myötähäpeähuumori, mitä se sellainen on?”. Ei se ollut mikään valitsemani tyylilaji, vaan ne tietyt jutut ja kohtaamiset olivat vain minusta hauskoja, Volanen kertoo.

Volasen yhdessä Tommi Korpelan kanssa käsikirjoittama ja hänen itsensä ohjaama M/S Romantic -televisiosarja voitti neljä Kultaista Venlaa. Muun muassa Studio Julmahuvissa ja Ihmebantussa mukana ollut ja Putouksenkin luojatiimiin kuulunutta Volasta voi pitää uudenlaisen kotimaisen komedian pioneerina.

– Itse olen teinin innolla rynnännyt katsomaan ensimmäisiä suomalaisia huumorielokuvia 1980-luvulla, ja nehän olivat tyyliä Spede ja kumppanit. Samalla vuosikymmenellä tein jo omiakin kokeiluja kameratöissä, Volanen muistelee.

– Sen ajan painolastina oli se, että komediasta yritettiin tehdä korostetun hauskaa koko ajan puvustusta, maskeerausta ja näyttelijäntyötä myöten. Jos kohtaus ei ollut muuten hauska, niin näyttelijä ainakin väänsi naamaansa hauskasti, Volanen havainnollistaa.

Sellaisesta on päästy eroon.

– Voidaan tehdä jo draamakomedioita, joissa välillä itse asiassa näytellään helvetin tosissaan ja käsikirjoituksissa on syvempiä teemoja. Sellaista oli ehkä enemmän kotimaisissa tuotannoissa 1970-luvulla, ja sellaisesta komiikasta pidän eniten itsekin.

Perhoset ensi-illassa elokuvateattereissa perjantaina 27.9.