Ilmestyskirja. Nytin lopullinen versio nähdään ensi kertaa tv:ssä lauantaina – miksi niin moni klassikko palaa yhä uudelleen leikkauspöydälle?
Alkuperäinen Blade Runner aloitti ohjaajan versio -buumin yli 30 vuotta sitten.
Ilmestyskirja. Nyt: Final Cut on Francis Ford Coppolan mukaan hänen suosikkinsa sotaklassikon kolmesta versiosta. Usein elokuvahistorian merkkipaaluja trimmataan uusiksi ohjaajien halusta, mutta myös niiden kaupallisen elinkaaren pidentämiseksi.
Ohjaajan versio, pidennetty versio, redux-versio, lopullinen versio… Katsojalle on usein epäselvää, mikä on lopulta elokuvan paras versio.
Director’s cut eli ohjaajan versio toki viestittää, että kyseessä on elokuvan tärkeimmän työntekijän ja taiteellisen vastuun kantavan henkilön visio. Mutta ohjaajan suosikki voi olla myös extended cut eli pidennetty versio tai final cut, joka löytyy Teemalla lauantaina 17.6. esitettävän Ilmestyskirja. Nytin nimen perästä.
Francis Ford Coppolan mukaan neljä vuotta sitten valmistunut lopullinen versio on hänen suosikkinsa vuoden 1979 mestariteoksesta, jota trimmattiin ensi kerran uusiksi jo 2001. Tuolloin julkaistu redux-versio on Ilmestyskirja. Nytin pisin leikkaus, 196 minuuttia, mutta ei siis Coppolan suosikki, joka kestää 182 minuuttia.
Viisikymppinen Kummisetä on ikivihreä klassikko
Usein uusintajulkaisun takana on myös tekninen kehitys ja mahdollisuus parantaa vuosikymmeniä vanhan elokuvan kuva- ja äänimaailmaa. Ja juuri näin on tehty Ilmestyskirja. Nytille, joka ei ole vielä koskaan näyttänyt ja kuulostanut yhtä mahtavalta.
Liian vaikea visio
Ensimmäinen merkittävä ohjaajan versio julkaistiin Ridley Scottin Blade Runnerista. Scottin edellä aikaansa ollut scifiklassikko hämmensi vuoden 1982 ensi-iltayleisöä, jonka auttamiseksi elokuvaan lisättiin kertojanääni selittämään tapahtumia rautalangasta. Myös synkkä ja arvoituksellinen lopetus joutui kirveen alle.
Scott sai tahtonsa läpi vasta 1992, kun Blade Runner – Director’s Cut näki päivänvalon, ilman kertojanääntä ja alkuperäisellä lopetuksella varustettuna. Kyseessä on kenties edelleen taiteellisesti merkittävin ohjaajan versio -julkaisu, jota ei ole valitettavasti tällä hetkellä saatavilla missään suoratoistopalvelussa.
Samalle tasolle Blade Runner – Director’s Cutin kanssa yltää oikeastaan vain ohjaaja Michael Ciminon versio vuoden 1980 mammuttiwesternistä Portti ikuisuuteen, joka on 219-minuuttisena täysin eri elokuva kuin aikanaan teattereissa kuuluisasti flopannut 2,5-tuntinen leikkaus.S
Alienkin joutui trimmeriin
Scott julkaisi 2007 vielä kolmannen version Blade Runnerista, The Final Cutin, joka antoi perfektionistina tunnetulle ohjaajalle mahdollisuuden parannella ääntä, kuvaa ja visuaalisia tehosteita. Merkittävää pituuseroa Blade Runnerin ohjaajan ja lopullisen version välillä ei ole.
Tämä pätee myös 2003 julkaistuun Alien – kahdeksannen matkustajan (1979) ohjaajan versioon, jonka Scott myöntää tehneensä vain uudelleenmarkkinointia varten Fox-studion pyynnöstä. MTV Sub esittää Alien: The Director’s Cutin tiistaina 20.6.
Vastavuoroisesti Scott sai palauttaa 45 minuuttia vuoden 2005 ristiretkieepokseensa Kingdom of Heaven – Taivas maan päällä ja julkaista siitä aidon ohjaajan version Foxin tuella vielä samana vuonna.
Kirjailija kinusi lisäkohtauksia
Elokuviaan ovat lyhentäneet ja pidentäneet kaupallisista syistä myös William Friedkin ja Stanley Kubrick, joilla on ollut jo alkujaan oikeus päättää lopullisesta leikkauksesta. Kubrick leikkasi Hohdosta (1980) 25 minuuttia Yhdysvaltojen ulkopuolista levitystä varten pidentääkseen elokuvan kaupallisia mahdollisuuksia. Samalla hän totesi pitävänsä sekä 119- että 144-minuuttista versiota tasa-arvoisina ohjaajan versioina.
Friedkin julkaisi puolestaan Manaajan 1973 juuri sellaisena kuin oli sen visioinut, mutta kuunneltuaan kirjailija-käsikirjoittaja-tuottaja William Peter Blattyn ruikutusta liki 30 vuotta, päätti antaa periksi ja sievoista korvausta vastaan valmistaa 11 minuuttia pidemmän ”ennennäkemättömän version”.
Manaajan vuoden 2000 uudelleenjulkaisua ei onneksi virallisesti nimitetty ohjaajan versioksi, sillä sitä se ei ole. Kyseessä on pikemminkin kirjailijan versio, jossa Blatty sai takaisin monta itselleen rakasta mutta kerronnan kannalta turhaa ja elokuvan jäntevyyttä heikentävää kohtausta.