Hellraiserista Fucking Åmåliin – kotimaisten ohjaajien suosikit yllättävät ja ilahduttavat
Yksi työni parhaista puolista on tutustua lahjakkaisiin elokuvantekijöihin. Monesti hyvän elokuvan takaa löytyy fiksu, hauska ja hurmaava persoona, jonka kanssa juttu luistaa vaikka haastattelunauhuri ei olisikaan päällä. Toki poikkeuksiakin on, mutta näistä tylsimyksistä en juuri nyt välitä kirjoittaa sanaakaan.
Kaksi tämän kevään inspiroivinta tuttavuutta ovat olleet Hanna Bergholm ja Alli Haapasalo, joiden mahtavat elokuvat Pahanhautoja ja Tytöt tytöt tytöt niittävät parhaillaan kunniaa ja palkintoja ympäri maailmaa. Molemmat ovat lajityyppinsä ehdottomia huippuja Suomessa: Pahanhautoja heittämällä paras kotimainen kauhuelokuva koskaan ja Tytöt tytöt tytöt nuorisodraama, joka nostaa riman korkealle kaikille tuleville nuorisoelokuville.
Kun kyseessä on kaksi näin vahvaa teosta ja omaäänistä tekijää, en voinut olla utelematta, mitä elokuvia Hanna ja Alli ovat itse ahmineet ja rakastaneet. Kysyin asiaa ensin Hannalta, jonka ensimmäinen valinta yllätti täysin.
– Olen täysin hulluna Joseph L. Mankiewiczin elokuvaan Kummitus ja rouva Muir vuodelta 1947. Siinä yksinäinen leskirouva kohtaa merikapteenin haamun ja ryhtyy kirjoittamaan tämän avulla kirjaa. Se ei ole missään nimessä kauhua, mutta hieno fantasiaelokuva, joka kertoo fiktion synnyttämisestä.
Kiitän Hannaa valinnasta, sillä vaikka rakastan Mankiewiczin elokuvia, kuten kauhutematiikan kanssa flirttailevaa Äkkiä viime kesänä -mestariteosta vuodelta 1959, en ollut koskaan nähnyt ”Rouva Muiria”.
Seuraavat suosikit olin puolestaan nähnyt ja monta kertaa: Clive Barkerin legendaarinen esikoispitkä Hellraiser vuodelta 1987 ja Alejandro Amenábarin hyytävän kaunis kummitusdraama The Others vuodelta 2001.
– Olin nähnyt Hellraiserista pätkän lapsena, sillä uskoin, että yksi elokuvan hahmoista, nahaton mies, asui vaatekaapissani. Tajusin sen vasta aikuisena, kun näin Barkerin elokuvan ensi kertaa kokonaan. The Others puolestaan avasi silmäni lopullisesti kauhun mahdollisuuksille. Kyseessä on yksi lajityyppinsä kauneimmista saavutuksista.
Alli Haapasalo muistelee oman nuoruutensa teinielokuvien olleen pääosin ”aika hirveitä”.
– Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Synttärit eli Sixteen Candles, joka teki komediaa treffiraiskauksesta. Ensimmäinen uuden polven helmi lienee Lukas Moodyssonin Fucking Åmål vuodelta 1998. Olin sen nähdessäni päälle parikymppinen ja se kolahti tosi lujaa.
Alli kertoo olevansa suuri Greta Gerwig -fani ja saaneensa paljon innoitusta tämän elokuvista.
– Ne ovat pääosin kaikki hyviä, mutta ehkä Lady Bird on minulle se rakkain. Suurin inspiraationi ”Tytöille” on kuitenkin yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani, Luca Guadagninon Call Me by Your Name vuodelta 2017. Myös se on kasvutarina, mutta samalla niin paljon enemmän, ensimmäisten suurten tunteiden kuvaus. Halusin päästä yhtä syvälle tunteiden kuvaamisessa kuin siinä mennään, ja jos olen onnistunut edes puolittain, niin olen ikionnellinen.
Pahanhautoja on nyt elokuvateattereissa ja Tytöt tytöt tytöt saa ensi-iltansa torstaina 14. huhtikuuta. Jos haluat nähdä tänä vuonna edes kaksi kotimaista – ja vieläpä briljanttia – elokuvaa, niin voin suositella molempia koko sydämelläni.
Katson Leffakolumnin tekijä Tuomas Riskala on Suomen tunnetuimpia ja arvostetuimpia elokuvakriitikoita, joka on kirjoittanut aktiivisesti elokuvasta 1990-luvun alusta lähtien. Riskala toimi Iltalehden elokuvakriitikkona 2008-2016 ennen siirtymistään Katson ja TV Seiskan palvelukseen. Edellä mainittujen lisäksi Riskalan tekstejä on julkaistu Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, Filmihullussa ja Ylioppilaslehdessä. Riskala on toiminut myös elokuvatoimittajana MoonTV:llä sekä avustajana useissa ulkomaisissa julkaisuissa. Cannesin elokuvajuhlilla lähes 20 vuotta vieraillut Riskala on ollut mukana useiden kansainvälisten elokuvafestivaalien tuomaristoissa, kuten Espanjan Sitgesissä ja Etelä-Korean Puchonissa, sekä järjestämässä kotimaan tärkeimpiä elokuvajuhlia Rakkautta ja Anarkiaa, Night Visions ja Espoo Ciné. Riskala on kuulunut Jussi-palkinnoista äänestävään Filmiauraan jo vuodesta 1999.
Lue myös: Pahanhautojan ohjaaja Hanna Bergholm: "Kauhu antaa rajattomat keinot kuvata tunteita"
Lue myös: Suomalaiset naisohjaajat vahvasti esillä Sundance-festivaalilla
Lue myös: Elokuva-arvostelu: Pahanhautoja on modernin kauhun uusi klassikko