Elokuva-arvostelu: Ohjaaja karsi luontofilmistä parhaat kuvat pois, mutta silti se sulattaa sydämet

Raumalainen Hannu Rantala rakastaa ilveksiä, ja siitä palkitun valo-/elokuvaajan Juha Suonpään uutuusdokumentti Ilveskuiskaaja kertookin ehkä enemmän kuin Hannun kyvystä kommunikoida niiden kanssa. 

Ilvekset kaihtavatkin ihmistä (ja ihan syystä, kuten elokuvakin opettaa) siinä määrin, että Hannukin oppii ilveksistä ennen kaikkea ovelasti asentamiensa metsäkameroiden avulla. Niiden röpelöisissä, usein mustavalkoisissa kuvissa elokuvan ilvekset näyttäytyvät katsojalle mystisinä kiiluvasilmäisinä olentoina, joille Hannu on antanut nimet ja persoonallisuudet. Toki muhkeapartainen, kiroileva mies on itsekin Persoona isolla P:llä. 

Hiipuuko Barbien suosio? Yllättävä elokuva kiilasi ohi

Hannun kameroihin on tallentunut paljon muitakin metsän eläimiä, joten kahdeksan vuotta tehty Ilveskuiskaaja on oikein kelpo luontofilmi, vaikka toki samalla myös hieman erilainen. Onhan ohjaajan mukaan parhaat otokset jätetty tarkoituksella leffasta pois! Siitä huolimatta elokuvassa riittää ihastuttavia kohtauksia kameraa ihmettelemään tulevista eläimistä, ja huipentumana Ärmätti-nimisen ilvesäidin viisi suloista pikkuilvestä sulattaa varmasti katsojien sydämet. 

****

Ilveskuiskaaja. Dokumentti. O: Juha Suonpää. (Suomi 2023). 80 min. 

Elokuvateattereissa 1.9. alkaen.

Ohjaaja teki ilveselokuvaa kahdeksan vuotta, mutta yksi yllättävä asia jäi näkemättä