Elokuva-arvostelu: JVG-dokkari ei pääse suosikkibändin pinnan alle

JVG-elokuva olisi voinut olla aito ja rehellinen kuvaus veljeydestä ja suosikkibändin noususta festarilavojen valtiaiksi, mutta dokumentti jää valitettavan pinnalliseksi. Uniikista tarinasta ja kymmenen vuoden aikana taltioidusta videomateriaalista rakennetaan loputtoman pitkä ja kömpelö, sirpaleinen kuvavirta, joka herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Tämä ei ole varsinaisesti räppärikaksikon vika, sillä anekdootteja Ville Gallelta ja Jare Brandilta tuskin puuttuu. Heidän äänensä ei vain kuulu, sillä se peittyy yhtyeen tarinaa rakentamassa olleiden taustavaikuttajien sekavan ja suodattamattoman vuodatuksen alle.

Aikajanaa uskollisesti seuraavassa elokuvassa käsitellään paikoin vakaviakin aiheita, kuten Villen ja hänen veljensä Joonaksen (“Mäk Gäliksen”) ristiriitaista suhdetta, mutta sitäkin pääosin arkistomateriaalin kautta ilman suurempaa pohdintaa.

VilleGalle ja Jare jäävät valitettavan etäisiksi, vaikka kotivideomaiset otokset ja nykyhetkessä kuvatut, ohikiitävät kohtaukset yrittävät tuoda esiin menestystarinan hintalappua: bändin hajoamista ja uudelleen rakentamista, johtamisongelmia, alkoholin huuruisia keikkoja, tuhansia ajettuja kilometrejä ja pelkoa jaksamisesta suosion huipulla. Kaikkea, mitä JVG:n yli kymmenvuotisen uran varrelle on mahtunut, kun tunnelma muuttuu ilonpidosta itkuun ja bileet laskuhumalaksi.

Jopa taustajoukoilla on halu päästää räppärit helpolla, vaikka vakavista aiheista puhuminen, edes hetken, olisi tuonut lisää syvyyttä ja avannut suosion kääntöpuolta.

Dokumentti. O: Miika Särmäkari ja Taito Kawata. N: Jare Brand, Ville Galle. (Suomi 2022). 97 min.

Elokuvateattereissa perjantaina 25.3.