Elokuva-arvostelu: Coppolan Megapolis on sääliä ja myötähäpeää aiheuttava täydellinen fiasko
Coppola päätyi itse rahoittamaan 120 miljoonaa dollaria maksaneen elokuvan.
Megalopolis saa ensi-iltansa elokuvateattereissa perjantaina 27. syyskuuta.
Megalopolis
**
Joidenkin unelmaprojektien olisi syytä jäädä pelkiksi unelmiksi. Näin voi sanoa Francis Ford Coppolan elokuvasta Megalopolis, joka on muhinut 85-vuotiaan mestarin mielessä viimeiset 40 vuotta.
Nyt Megalopolis on viimein valmis, eikä se valitettavasti ole Coppolan pitkään odotettu myöhäiskauden mestariteos. Päinvastoin, kyseessä on yksi ohjaajansa huonoimmista elokuvista: kankea ja pinnallinen pseudohumanistinen tieteisdraama, jonka kerronnalliselle sekavuudelle vetää vertoja vain sen näyttelijäsuoritusten irvokkuus.
Megalopolis sijoittuu kuviteltuun tulevaisuuden Amerikkaan. Kovasti New Yorkia muistuttavan New Rome -suurkaupungin on muututtava, mikä johtaa konfliktiin utopistista tulevaisuutta suunnittelevan nerokkaan arkkitehdin Cesar Catilinan (Adam Driver) ja ahneen pormestari Franklyn Ciceron (Giancarlo Esposito) välillä.
Miesten välillä tasapainoilee pormestarin tytär Julia (Nathalie Emmanuel), jonka rakkaus Cesaria kohtaan jakaa hänen uskollisuutensa. Muita avainpelaajia ovat upporikas pankkiiri Hamilton Crassus (Jon Voight), tämän vamppaava mutta Cesaria oikeasti himoitseva mediatähti Wow Platinum (Aubrey Plaza), sekä Crassuksen poika, häikäilemätön Clodio Pulcher (Shia LaBeouf).
Coppolan mukaan Megalopolis kertoo yhtä aikaa antiikin Rooman tuhosta sekä modernin Amerikan rappeutumisesta kapitalismin ja polarisoitumisen syödessä sitä hengiltä. Suurenmoinen visio on kuitenkin toteutukseltaan kuin rampa ankka, jonka vaappumista läpi liki kahden ja puolen tunnin on osin jopa vaikea katsoa säälin ja myötähäpeän sumentaessa vastaanottokyvyn.
Coppola heittää surutta sekaisin anakronistisia rinnastuksia antiikin kulttuuriin, tärkeileviä Shakespeare-lainauksia, mukasyvällistä pohdintaa ihmisyydestä, halvannäköisiä tietokonetehosteita sekä saippuatason sivujuonia, joiden dramatisointi tuo mieleen harrastelijakesäteatterin. Lähes kaikki näyttelijät ovat piinaavan huonoja rooleissaan, mutta Jon Voight ja Shia LaBeouf onnistuvat alittamaan riman jopa muita matalammalta. Etenkin LaBeoufin groteskia vääntelehtimistä on vaikea edes kuvailla.
Megalopolis on lähes täydellinen epäonnistuminen, jota on arvostettava tekijänsä puhtaasta sydämestä, uskosta omaan sanomaansa ja vilpittömästä halusta luoda jotain poikkeuksellista. Rakkaan Amerikkansa puolesta messuava Coppola selvästi uskoo elokuvaansa, jonka valtavan 120 miljoonan dollarin budjetin hän myös kiskoi esiin omasta taskustaan. Mielipuolista tai ei, päätös kielii intohimosta ja ehdottomuudesta, jotka liitetään yleensä vain suuriin ohjaajiin. Ja sellainen Coppola toki yhä on, kiitos Kummisetien, Keskustelun ja Ilmestyskirja. Nytin kaltaisten mestariteosten.
Tieteisdraama. O: Francis Ford Coppola. N: Adam Driver, Giancarlo Esposito, Nathalie Emmanuel, Aubrey Plaza, Shia LaBeouf, Jon Voight. (USA 2024). 138 min.