Elokuva-arvio: Teemu Selänteen tähdittämä leffa on kiusallisen huono
Minor Leaguer -elokuvaa katsoessa herää huolestuttavia kysymyksiä kiekkolegendastamme.
Mitä juuri katsoin?! Omahyväisten äijien kukkoilua ja mahtailua. Lähikuvia naisten takapuolista. Siivotonta kielenkäyttöä. Sitä on Teemu Selänteen tähdittämä ja Dan Comrien ohjaama uutuusleffa Minor Leaguer.
Minor Leaguer
Urheiludraamakomedia *
Elokuvan tarinassa on potentiaalia. Pienliigassa pelaava Jake kamppailee joukkueensa mahdollisen uuden omistajan, lapsuuden sankarinsa Selänteen kanssa, joka osoittautuukin omahyväiseksi egoistiksi. Toteutus onkin sitten toinen juttu.
Okei, myönnän, että olen lähtökohtaisesti täysin väärää kohdeyleisöä. En ymmärrä mitään lätkästä, ja vielä vähemmän lajin ympärillä pyörivästä ylimitoitetusta fanituskulttuurista. Mutta tämäkin huomioiden elokuva on hämmentävän huono.
Näyttelijät ovat kuin teatterikoulun pääsykokeista revitty. He ovat niitä, joilta koulun ovet pysyvät ikuisesti kiinni – ja syystä. Hyvä puoli tässä Teemun kannalta on, ettei hänen ontuvat näyttelijätaitonsa korostu niin pahoin muiden osaamattomien rinnalla.
John Comrien ja Dan Comrien käsikirjoitus on täynnä aikansa eläneitä kliseitä, joissa miehet ovat joko sankareita tai pahiksia, naiset sivussa pysyviä koristeita ja tietysti amerikkalaiseen tyyliin joukossa on pulska nörtti, joka suree ulkopuolisuuttaan deittirintamalla.
Elokuva on pyörinyt kuusi minuuttia, kun sen suuri sankari Teemu Selänne kurvaa ruudulle punaiselle Ferrarilla. Heti katsojaa sivistetään jääkiekkolegendan saavutuksilla: 684 NHL-maalia ja 773 syöttöä. Hienoa, mutta entä sitten?
On hämmästyttävää, miten Teemu ylipäätään on lähtenyt leffaan mukaan. Tarina kun antaa miehestä hyvin kyseenalaisen kuvan. Fiktio ja fakta sekoitetaan, eikä katsoja tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Onko Teemu tosiaan itsekeskeinen kusipää vai poikkeavalla itseironialla varustettu?
Ja vaikka Teemu ei välittäisi problemaattisesta omakuvastaan, niin luulisi hänen välittävän työnsä laadusta. Siinä vaiheessa kun joka toisessa lauseessa viljellään fuck- ja vittu-sanoja, alkaa kellä tahansa korvia kuumottaa.
Teemun ”näytteleminen” on kuin hän lukisi käsikirjoitusta teleprompterilta. Samaa voi sanoa hänen kollegastaan Brett Hullista, joka on leffan toinen paha sankari.
Ex-kiekkoilijan vaimo Sirpa Selänne pääsee ruutuun kahdesti. Hän käy lyhyet dialogit siippansa kanssa pariskunnan makuuhuoneessa ja uima-altaalla. Repliikkien vähäisyydestä johtuen on vaikea antaa arviota hänen näyttelijälahjoistaan, mutta sanotaanko, että tuskin hän on ehdolla palkinnoille.
Minor Leaguer on kiusallista katsottavaa jokaisen 77 minuuttia, jonka elokuva kestää. Pitää kyllä olla todella fanaattinen Teemu Selänne- tai Brett Hull -fani, jotta tästä elokuvasta löytää jotain viihdyttävää.
Minor Leaguer on katsottavissa Apple TV+ - suoratoistopalvelussa.