Elokuva-arvio: Pirjo Longan uutuusleffa on masentava
Draamassa Elämä on juhla ihmiset ovat masentavan solmussa. Elokuvan ensi-ilta on 3. syyskuuta.
Elämä on juhla (2025)
Draama ***
Ulla Heikkilän käsikirjoittama ja ohjaama Elämä on juhla -elokuva on masentava.
Videolla Ensitreffit alttarilla -asiantuntijat antavat vinkkinsä parisuhteeseen ja seksiin.
Ei siksi, että se olisi heikko suoritus tekijöiltään, päinvastoin.
Elokuva on masentava, koska se osoittaa, miten kaukana juhlasta elämä voikaan olla.
Draama sijoittuu juhannusviikolle merelliseen Nauvoon. Paikkakunnalla valmistaudutaan keskikesän juhlaan, vaikka monen elämä on solmussa.
Avioliittoonsa pettynyt Hannele (Pirjo Lonka) hakee onnenhippusia harmaaseen arkeensa varakkaan hotellinjohtaja Karin (Tommi Eronen) sylistä.
Samaan aikaan Karin vaimo Titta (Pia Andersson) itkee Hannelelle lapsettomuuttaan ja ulkopuolisuuden tunnettaan ruotsinkielisessä yhteisössä.
Hannelen puoliso Otso (Jani Volanen) on luisunut pimeään perheravintolan ajauduttua konkurssiin. Mikään ei mene maaliin, vaikka mies kuinka yrittäisi.
Otetta elämästä ei myöskään saa pariskunnan esikoinen Selma (Aamu Milonoff), kaikkeen tyytymätön teini.
Elokuvan surullisin mutta myös lohdullisin hahmo on entinen Idols-tähti Samppa (Jussi Vatanen).
Laulajanura on auttamatta ohi, mutta kynsin hampain hän pitää kiinni menneisyydestään.
Katsojana menetin uskoni näihin ihmisiin monta kertaa ja odotin, kuka poksahtaa ensimmäisenä paineen alla.
Onneksi paikalle osuu Sampan etääntynyt poika Arttu (Bruno Baer), joka on toivonpilkahdus kaiken toivottomuuden keskellä.
Muutoksen on tapahduttava ihmisessä itsessään, ja tätä tarinassa lähdetään hissukseen rakentamaan. Uutta alkua, muutosta.
Lopulta elokuva ei tunnukaan masentavalta, vaan melankolisen puolitoistatuntisen jälkeen sisimpään jää tunne, että kaikesta selviää.
O: Ulla Heikkilä N: Pirjo Lonka, Aamu Milonoff, Jani Volanen, Bruno Baer, Jussi Vatanen, Ulla Tapaninen, Tommi Eronen, Pia Andersson, Ada Pesso, Aksa Korttila. (Suomi 2025). 101 min.
