Elina Knihtilä ja Pirjo Lonka tekivät viinanhuuruisen elokuvan – saivat poliisit peräänsä

Rakastetut näyttelijät Elina Knihtilä, 53, ja Pirjo Lonka, 53, ovat tehneet useita rooleja, jotka luotaavat elämän haavoittuvuutta ja monimutkaisuutta.

Teemu Nikin ohjaamassa elokuvassa 100 litraa sahtia he esittävät sysmäläisiä sahdinkeittäjäsisaruksia, Pirkkoa ja Tainaa, joiden taustalta paljastuu purkamattomia perhetraumoja. Knihtilä ja Lonka voittivat elokuvasta jaetun parhaan naisnäyttelijän palkinnon Tallinnan elokuvajuhlilla. Elokuva saa ensi-iltansa elokuvateattereissa perjantaina 28. maaliskuuta.

Molemmat näyttelijät kuvailevat roolihahmojaan poikkeuksellisiksi suomalaisessa elokuvassa.

– Nämä naiset tekevät parhaansa selviytyäkseen vaikeista tilanteista, mutta näyttävät samalla voiman ja surkeuden ristiriidan. He ovat vähän kuin mafiosoja omassa yhteisössään. He haluavat kunnioitusta, mutta ovat itse aika huonossa jamassa, Knihtilä toteaa.

Lonka lisää, että yksi hahmoista onnistuu nousemaan ahdingosta valtavalla tahdolla, mutta toinen joutuu tarkastelemaan elämäänsä uusin silmin.

– Heidän vapautensa on myös heidän voimansa. Tällaiset roolit ovat todella harvinaisia yli 50-vuotiaille naisille, Pirjo toteaa.

Sahtia ja stuntteja

Kuvauksissa roolien fyysisyys tuli jatkuvasti iholle. Knihtilä ja Lonka tekivät kaikki omat stunttinsa ja nauttivat siitä täysin rinnoin.

– Se oli todella hauskaa! Italiassa toimittajat kysyivät fyysisyydestä joka haastattelussa. Tajusimme vasta jälkikäteen, että ei tuollaisia varmaan kyseltäisi, jos rooleissa olisi ollut kaksikymppisiä miehiä, Knihtilä kuittaa.

– Veneilyt, nyrkkitappelut, raskaiden kanistereiden kanniskelu ja niiden kanssa uiminen… Me harjoittelimme kaikkea, ja se oli hauskaa vaikka välillä todella raskasta, Lonka toteaa.

Knihtilä muistelee hauskaa sattumaa, kun Sysmän poliisit pysäyttivät heidät kesken kuvausten.

– Se oli saavutus saada Sysmän poliisit peräämme! Pirjo huudahtaa.

Luottamus ja yhteistyö

Elokuvasta huokuu Nikin rento ja intuitiivinen ohjaustyyli, joka sai Knihtilän ja Lonkan nauttimaan työskentelystä entistä enemmän.

– Teemu on huipputyyppi, joka osaa luoda aivan erityisen tunnelman kuvauksissa. Hän luottaa näyttelijöihin ja antaa meille vapauden tehdä rooleista omia.

Knihtilä on tehnyt Nikin kanssa jo monta elokuvaa, mutta Longalle 100 litraa sahtia oli lajissaan ensimmäinen.

– Hän ei ohjaa käsikirjoitusta orjallisesti, vaan antaa näyttelijöille tilaa. Se tuntui todella luontevalta ja helpotti meitä pääsemään rooleihin, Lonka muotoilee.

Nikki kannusti näyttelijöitä tekemään rohkeita valintoja ja improvisoimaan.

– Teemu oli aina mukana, mutta ei pakottamassa mihinkään, Elina kiittelee.

Sahti ja suomalaisuus

Kuvausten aikana näyttelijät pääsivät myös itse maistamaan sahtia ja jopa kokeilemaan sen tekemistä.

– Minulle jäi päällimmäisenä mieleen sen banaaninen maku, Pirjo naurahtaa.

Elokuvan nimi ei ole sattumalta keksitty. Näyttelijöiden mukaan se heijastaa suomalaisuutta sekä yhteisön luomia paineita, joiden alla hahmot kamppailevat.

– Pienillä paikkakunnilla on tarkat sosiaaliset säännöt. Kaikki tuntevat toisensa ja tietävät toistensa asiat, Pirjo pohtii.

Elina lisää, että elokuva kertoo yhteisöistä – niin pienistä kuin suuristakin.

– Keskiössä on perheen sisäinen puhumattomuus ja ratkaisemattomat traumat, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle. Ongelmiin haetaan ratkaisua usein väärästä paikasta, kuten alkoholista.

Työkulttuurin muutos

Elina ja Pirjo miettivät usein, miten suomalainen elokuvamaailma on muuttunut heidän uransa aikana.

– Suurin muutos on ollut työkulttuurin kehittyminen, varsinkin metoo-liikkeen ansiosta. Nykyään voidaan puhua turvallisemmista työolosuhteista, Knihtilä sanoo.

– Ennen tehtiin töitä pelon ilmapiirissä, mutta nyt uskalletaan kysyä, kyseenalaistaa ja keskustella, Lonka lisää.

Kuten kaikki muutkin alan ihmiset, Knihtilä on huolissaan kotimaisen elokuvan rahoituksesta.

– Jos me emme tee kotimaisia elokuvia, ei niitä kukaan muukaan tee.

Jatkoa odotellessa

Lonka ja Knihtilä on nähty yhdessä useissa sarjoissa sekä lukemattomia kertoja saman teatterin lavalla. Elokuvissa ystävyksillä ei ole kuitenkaan aiemmin ollut tasaveroista pääroolia.

– Olin niin innoissani, kun sain roolin, että soitin heti ensimmäisenä Elinalle kertoakseni, että nyt se viimein tapahtuu! Pirjo muistelee.

Vaikka Nikki ei ole toistaiseksi tehnyt jatko-osia elokuvilleen, Knihtilä ja Lonka eivät sulje pois mahdollisuutta palata sahdinhuuruisen tragikomedian maailmaan.

– Seuraava osa olisi hauska tehdä. Näyttelijät voivat helposti rakastua hahmoihinsa, Elina toteaa.

Pirjon mukaan hän ja Elina voisivat näytellä yhdessä melkein mitä vain.

– Kunhan on hyvä tarina, niin kaikki menee. Me voitaisiin esittää vaikka Trumpia ja Muskia.