Dokumentti paljastaa jalkapallon pimeän puolen: ”Kannattajat alkoivat puukottaa”
Ruotsalaista Ultras-dokumenttia on syytetty myös liian yksipuolisesta tavasta kertoa innokkaimpien jalkapallofanien toiminnasta.
Ultras-kulttuurilla tarkoitetaan jalkapallon intohimoista fanitoiminnan muotoa, jolle on ominaista vahva yhteisöllisyys, visuaalinen näyttävyys ja ehdoton lojaalius omaa seuraa kohtaan. Kyse ei ole vain otteluiden katsomisesta vaan aktiivisesta osallistumisesta kannattamiseen. Usein se on suoranainen elämäntapa.
Video: Kummeli-tähdet kertovat, millaisia mökkinaapureita he ovat
Ruotsalaisen Ragnhild Eknerin Ultras-dokumentissa kerrotaan, kuinka ultras-kulttuuri syntyi 1960-luvulla Italiassa ja on levinnyt sieltä eri puolille maailmaa.
– Rekvisiittaan kuuluu suuria banderolleja, rumpuja ja isoja lippuja, jotka ovat tyypillisiä Etelä-Amerikassa, italialainen fani kertoo.
Dokumenttiin haastatellut fanit esiintyvät ilman nimiä ja kasvoja, koska ultras-toiminta liitetään monesti huliganismiin ja laittomuuksiin.
– Työ, avioliittoja ja velvollisuudet jätetään sivuun. Vaikka perheenjäsen olisi kuolemaisillaan, matsiin mennään silti. Se on kaikki kaikessa. Janoamme adrenaliinia tässä maassa, argentiinalainen ultra kertoo.
Yksipuolinen dokumentti?
Jo dokumentin esittelytekstissä kerrotaan, että kyseessä on kunnianosoitus ultras-kulttuurille ja jalkapallolle. Dokumentti onkin saanut osakseen kritiikkiä siitä, ettei se juurikaan käsittele ultras-toiminnan negatiivisia puolia.
– Ultras-kulttuuri tarkoittaa myös huliganismia, tappeluita, epämiellyttävää ilmapiiriä otteluiden ympärillä, joka karkottaa tavallisempia katsojia ja vaatii poliisioperaatioita, jotka maksavat veronmaksajille miljoonia, ruotsalaisen Aftonbladetin toimittaja Jan-Olov Andersson kirjoitti tämän vuoden maaliskuussa.
– Lisäksi toimintaan liittyy kiellettyä pyrotekniikkaa, joka viivästyttää tai jopa keskeyttää otteluita. Nämä ovat polttavia kysymyksiä, jotka Ragnhild Eknerin elokuva ohittaa lähes täysin, Andersson jatkaa.
Yhteiskunnallista vastarintaa
Ei dokumentti silti jätä käsittelemättä esimerkiksi ultras-fanitukseen kuuluvaa väkivaltaa. Monen haastatellun mukaan kyse on vastarinta järjestäytynyttä yhteiskuntaa kohtaan.
– Puolalaispoliisit eivät ole peleissä järjestystä varten, vaan provosoimassa. Poliisi ei auta, vaan hakkaa, puolalainen fani kertoo.
– Olemme sotajalalla poliitikkojen kanssa. Ennen kaikkea haluaisin, että rikkaat eivät pääsisi valtaan. Rikkaat eivät tiedä, mitä köyhyys on. Meitä köyhiä ryöstetään, puolalaisfani puhisee.
Peli päättyi katastrofiin
Mukana on myös muistelua niin sanotusta Port Saidin verilöylystä, joka tapahtui Egyptissä vuonna 2012. Al-Masrin ja Al-Ahlin joukkueiden välinen ottelu oli jo päättynyt, kun Al-Masrin kannattajat hyökkäsivät kentälle ja kohdistivat väkivaltaa vierasjoukkue Al-Ahlin pelaajiin ja kannattajiin.
Stadionin uloskäynnit suljettiin. Ihmiset joutuivat paniikkiin ja tallautuivat kuoliaaksi yrittäessään paeta. Tragediassa kuoli 74 ja loukkaantui yli 500 ihmistä. Poliisia on syytetty siitä, ettei se tehnyt mitään väkivallan estämiseksi. Tapahtumat linkittyvät edeltävän vuoden Egyptin vallankumoukseen, jossa ultras-faneille oli ollut merkittävä rooli.
– He nöyryyttivät poliisia kaduilla vallankumouksen aikana. Siksi poliisit halusivat kostaa tämän nöyryytyksen ultrille, egyptiläinen jalkapallofani kommentoi dokumentissa.
– Poliisi päästi Al-Masrin kannattajat ohitseen. Stadionin tunneleissa oli hirveä tungos. Al-Masrin kannattajat alkoivat puukottaa Al-Ahlin kannattajia. Jotkut pakenivat katsomoiden yläriveille, mutta heidät työnnettiin reunan yli alas noin parinkymmenen metrin korkeudelta, fani muistelee.
Ultras TV2:ssa maanantaina 30.6. kello 21.00.
