Arttu Kapulaisella on telepaattinen yhteys kuuluisaan äitiinsä: "Hämmentävää"

Rikosdraama Ivalo jatkuu tammikuussa uusin jaksoin. Neljännellä kaudella rikospoliisia työllistävät joukkomurha ja uskonlahko. Sarjan näyttelijäkaartiin liittyvät uusina kasvoina Helsingin kaupunginteatterin vakionäyttelijä Santeri Kinnunen sekä lukuisista elokuvista ja tv-sarjoista tuttu Arttu Kapulainen.

Ivaloon Arttu oli päästä mukaan jo yli kuusi vuotta sitten.

– Olin sarjan castingissa sen ykköskaudella, kun minua mietittiin yhteen rooliin. Lopulta se meni aivan toisentyyppiselle näyttelijälle, Arttu kertoo.

Arttu päätti jo lapsena, että hänestä tulee näyttelijä. Ensimmäisen kerran hän esiintyi televisiossa pikkupoikana isänsä, näytelmäkirjailija Henri Kapulaisen, näyttelijä-äitinsä Leena Uotilan ja Annu-siskonsa kanssa. 

Ensimmäisen Jussi-palkinnon hän ansaitsi teininä vuonna 1995 Raimo O. Niemen ohjaamasta elokuvasta Tomas.

Viimeistään Papun rooli elokuvassa Sairaan kaunis maailma (1997) teki Artusta tähden.

– Lapsuudesta asti olen enemmän tehnyt pahiksia tai vähän rapeampia rooleja. On toki ollut kunnollisiakin ihmisiä, mikä on tietysti kivaa. Teatterissa olen pystynyt tekemään enemmän mitä vaan, mutta pitää paikkansa, että elokuva- ja sarjapuolella meillä kaikilla näyttelijöillä on kolmesta viiteen roolityyppiä, joissa olemme vahvimmillamme, Arttu sanoo. 

Yksi Ivalo-kauden keskeisistä henkilöhahmosta onkin Artun näyttelemä nitistetty peräkammarin poika, joka liikkuu pahiksen ja hyviksen välimaastossa.

Hämmentävä yhteys äitiin

Katsojat ovat tottuneet kuulemaan Ivalo-sarjassa runsaasti englannin kieltä. Artun roolihahmo pidättäytyy suomen kielessä, mutta näyttelijä itse on tottunut englannin käyttöön työssään, viimeksi Konflikti-sarjassa.

– Opiskelin Los Angelesissa improvisaatiokoulussa ja näyttelin sen teatteriryhmässä. Siellä yhdistyivät kielikylpy ja todella laadukas opetus, Arttu kertoo.

Koronapandemia siirsi opinnot etäyhteyksien päähän, mutta Suomessa asuva Arttu sai pitää opiskeluoikeutensa.

– Jossain kohtaa menen taas Yhdysvaltoihin. Yhden kurssin pystyy tekemään kuukaudessa, mutta se vaatii läsnäoloa siellä. Tykkäsin improvisaatiosta jo Teatterikorkeakoulussa. Se on hyödyllistä kaikille.

Teatteri tuskin jää koskaan täysin Artun elämästä, sillä onhan hän ansioituneen teatterinäyttelijän kasvattama.

– Äiti kävi repliikkejä läpi kotona ruokaa laittaessaankin. Totta kai olen imenyt tätä kaikkea paljon häneltä, kun olen pienestä asti ollut teatterin penkkirivien välissä.

Arttu näkee ammatillisia yhtäläisyyksiä yli 40-vuotisen uran tehneen Leena-äitinsä kanssa. Heillä on samankaltainen tapa saada impulsseja, kuunnella ja olla yhteydessä vastanäyttelijään.

– Meillä on äidin kanssa myös hämmentävä telepaattinen yhteys. Kun äidillä jää jokin lause kesken, tiedän, mitä hän aikoo sanoa, Arttu paljastaa. 

Äiti ja poika antavat myös palautetta toisilleen töistään.

– Keskustelemme paljon, ja se on antoisaa ammatillisesti. Jos olemme nähneet jonkin esityksen, puramme sitä yhdessä ja teemme tarkkaa analyysiä.

Villistä nuoresta vastuulliseksi perheenisäksi

Artulla on haave tai oikeastaan määrätietoinen tavoite: hänestä tulee ohjaaja. Tämä ajatus on kulkenut jo jonkin aikaa matkassa. Teatterikorkeakoulussa hän kävi maisteriopinnoissaan paljon elokuvaohjaajaopintoja, ja esikoisohjaus,  lyhytelokuva Pastorin vaimo, sai ensi-iltansa syksyllä 2021. 

– Pari vuotta sitten tuli todella voimakas tunne. Samanlainen kokemus kuin vuosia aiemmin, kun tajusin, että teatterikoulu on minun juttuni ja menen sinne lapsitähtivuosien jälkeen. Löysin elokuvien tekemisen. Se on toinen intohimoni, siitä samasta liekistä, Arttu innostuu.

Ohjatessaan Arttu törmäsi nopeasti seinään; ohjaajan tulisi ymmärtää tarina ja dramaturgia. Tämän oivalluksen jälkeiset viisi vuotta ovat menneet kirjoittamista opiskellessa.

– Opiskeluun menee totta kai rahaa, mutta se on sijoitus tulevaisuuteen. Se tulee takaisin ja kannattaa aina. Olen suorittanut paljon verkkokursseja ja lukenut todella hyviä kirjoja. Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitoksen käsikirjaston kaikki kurssikirjat olen imenyt itseeni.

Nyt näyttelijän on hyvä hetki keskittyä itseensä, sillä perheen kolme lasta ovat kasvaneet siihen ikään, että isälle jää omaakin aikaa.

– Kasvoin itse boheemissa taiteilijaperheessä ja elin villimmän nuoruuden. Omien lasteni kohdalla halusin ottaa kunnollisen isän roolin, ja olenkin skarpannut ja ollut kunnon kansalainen parikymmentä vuotta, Arttu nauraa. 

Ivalo alkaa keskiviikkona 1. tammikuuta Ruudussa.