Antti Litjan ja Risto Jarvan yhteistyö päättyi järkyttävään onnettomuuteen

Risto Jarvan ohjaama Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975) oli näyttelijä Antti Litjan ensimmäinen elokuvatyö.

Hän esitti Amerikasta lapsuuden maisemiinsa palannutta pastori Aimo Niemeä, joka pestataan uhan alla olevan idyllisen Kivimäen puutaloalueen asukkaiden avioliittoneuvojaksi.

Kirsti Wallasvaara oli jo kiinnitetty elokuvaan, kun hän ehdotti Antille tapaamista ohjaaja Risto Jarvan ja tuotantoyhtiö Filminorin toimitusjohtaja Kullervo Kukkasjärven kanssa.

– Kukkasjärvi kysyi, osaako Litja näytellä komediaa. Litja vastasi jotain, mistä kukaan ei saanut selvää. Antti huomasi kuinka taustalla pantiin videokamera pyörimään. Jarva ei kysynyt mitään. Litja sai roolin, näyttelijän muistelmissa kerrotaan.

Yleisö rakasti Aimon vaitonaista mieskuvaa. Hänessä he näkivät suomalaismiehen, joka ei puhua pölise liikoja ja tekee valittamatta vaikka tekisi pieleenkin.

Antti vakuutti tuotantoyhtiön komiikan taidoillaan, ja Filminorissa alettiin kirjoittaa rooleja nimenomaan häntä varten. Ja toihan ensimmäinen elokuvarooli näyttelijälle miespääosa-Jussin.

Hikoilua ja ryyppäämistä

Jo seuraavana kesänä tehtiin Jussi Kylätaskun, Risto Jarvan ja Kullervo Kukkasjärvin käsikirjoittama komedia Loma, jonka työryhmä oli paljolti sama kuin edellisvuonna kuvatun Mies, joka ei osannut sanoa ei -leffan. Päätähtenä oli jälleen Antti Litja.

Seuramatkailuaiheisessa komediassa Antin esittämän pankkivirkailija Aimo Niemen on tarkoitus matkustaa talviolympialaisiin Innsbruckiin, mutta hän vahingossa päätyykin Rodokselle.

Anttia kiinnosti leffarooli, koska hänellä oli tarve hankkia auto. Oli yksi iso mutta matkassa: näyttelijä pelkäsi lentämistä. Niinpä hän soitti lääkärille, joka määräsi pelkopotilaalle Temesta-nimistä lääkettä.

– Se oli hirvittävää myrkkyä. Ryhdyin syömään sitä enkä parin päivän päästä tiennyt, kuka olin ja miksi. Lennolla minua ei pelottanut vähääkään. Pääsimme perille keskellä yötä. Jarva talutti minut koneesta, Antti on muistellut.

Yli 500 000 teatterikatsojaa saanut elokuva kuvattiin suurimmalta osin aidoissa etelän maisemissa.

– Elokuvaa tehtiin helvetillisessä helteessä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti viettää siestaa iltapäivisin, mutta mitä vielä. Suksia kanniskeleva eskimo taisi olla outo näky kesäkuisella Rodoksella. Paikalliset toljottivat suksia ja pohtivat niiden tarkoitusta, Antti kertoo kirjassaan.

Osalle Loman kuvaukset olivat ilmainen ryyppyreissu etelän auringossa. Kun paluukone oli lähtövalmiina, jouduttiin tuottaja-käsikirjoittajan ja leikkaajan perään hälyttämään etsintäpartio. Kun porukasta eksyneet juhlijat löytyivät, ohjaaja Jarvan harteilta putosi taakka.

– Silloin Jarva repesi. Luulin hänen hajoavan atomeiksi, mutta hän laskikin ilmoille toivottavan naurun. Pieneen insinööriin kasautuneet paineet – huoli työn onnistumisesta, taloudellinen riski ja pahaisten kakaroiden lailla käyttäytyvä ryhmä – purkautuivat tuon naurun myötä Välimeren tummansiniseen yöhön.

Kekkonen huolestui

Vuonna 1977 valmistui Risto Jarvan ja Antti Litjan kolmas yhteistyö Arto Paasilinnan romaaniin pohjautunut Jäniksen vuosi.

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli sen verran huolissaan elokuvan sisällöstä, että vaati nähdä sen ennen elokuvan päätymistä levitykseen. 

Kirjassa ja elokuvassa seikkailee nimismies, jolle on selvinnyt, että alkuperäinen Kekkonen on kuollut ja hänen tilalleen on jo aikaa sitten hankittu uusi Kekkonen, joka erehdyttävästi muistuttaa aitoa alkuperäistä.

– Kekkonen tuli yksin katsomaan ja poistui filmin päätyttyä mitään sanomatta. Mitään ei kuulunut perästäpäinkään, Antti on kertonut.

Sonkajärvellä ohjaaja oli menettää hermonsa, kun paikallisen vanhainkodin näytelmäpiiristä pieneen rooliin lainatut kaksi herraa eivät oppineet sanomaan vierasperäistä sanaa ”turisti”. Kohtauksen kuvaukseen varattu puoli tuntia venyi puoleksi päiväksi ilman tarvittavaa lopputulosta.

– Ei onnistunut. Kun ei niin ei. "Tunisti", sanoi toinen vanhoista herroista, toinen ei senkään vertaa. Jarvalla alkoi olla pinna pirun tiukalla, eikä häntä todellakaan naurattanut, Antti kertoo. 

Elokuvan valmistumisen kunniaksi oli järjestetty karonkka Katajanokan upseerikerholle. Yöllä ohjaaja lähti saattamaan naisystäväänsä taksilla Lehtisaaren. Paluumatkalla Kuusisaaren kohdalla tapahtui onnettomuus, jossa taksi murskaantui kuljetusauton alle. Jarva ja taksinkuljettaja kuolivat. 

Antti Litja menehtyi vakavaan sairauteen heinäkuussa 2022. Hän oli kuollessaan 84-vuotias.

Lähde: Jorma Ojaharjun Antti Litja - mies, joka oppi sanomaan ei (WSOY, 2003). 

Mies, joka ei osannut sanoa Subilla tiistaina 5. marraskuuta klo 21.00.