Antti Holma haukkuu suomalaiset elokuva-ammattilaiset

Näyttelijä Antti Holma ei säästele sanojaan uudessa podcastissaan Antti Holman elokuvakerho purnatessaan ahdistustaan elokuvia ja niiden tekijöitä kohtaan.

Antti Holman elokuvakerhossa hän analysoi suosikkileffojaan, mutta taattuun anttimaiseen värikkääseen ja itseironiseen tyyliin purkaa myös ajatuksiaan ja tuntojaan kuin freudilaisella sohvalla.

Osansa tykityksestä saavat niin näyttelijäkollegat, suomalaiset elokuvatuottajat ja -ohjaajat kuin Suomen elokuvasäätiö.

– Minun tuhnuisella näyttelijäuralla kaikkein huonoimmat ohjaajat ovat olleet miesnäyttelijöitä. Näyttelijän halu ruveta ohjaamaan ei ole halua saada muut näyttelemään paremmin, vaan halua kertoa muille, miten näytellään paremmin. Eli se on besserwisseröintiä ja pätemistä, Antti täräyttää.

Siinä missä naisnäyttelijät alaa vaihtaessa opiskelevat ja käyvät kursseja, miesnäyttelijät vain hyppäävät ohjaajan saappaisiin.

– Pim, minusta tuli ohjaaja! Laitoin poolokauluksen, ja onhan tässä katsottu jo monta vuotta ohjaajien työtä näyttämöltä käsin ja kameran edestä. Inhoan niin paljon niitä miesnäyttelijäohjaajia, jotka kuvittelevat osaavansa ohjata luonnollisesti ja sisäsyntyisesti, Antti tunnustaa. 

Salatut elämät tuonut suvaitsevaisuutta

Toista vuotta sitten Anttia alkoi ahdistaa muiden pillin mukaan hyppiminen, joten hän aloitti Yhdysvalloissa opiskelut Walt Disneyn perustamassa Californian Institute of the Arts – taidekoulun elokuvaohjauksen maisteriohjelmassa.

Nopeasti hänelle kävi selväksi, ettei kuuluisasta koulusta kukaan valmistu ammattiin. Kotimainen Teatterikorkeakoulu alkoi näyttää kelpo oppilaitokselta.

– Tähän asti olen vilpittömästi luullut, että Teatterikorkeakoulu on paska koulu. Meidän lehtori kävi välillä pyörähtämässä opetustehtävissä, jos ehti, koska hän kuvasi samalla elokuvaa ja harjoitteli näytelmää kaupunginteatteriin. Ihan sama, koska Teatterikorkeakoulu ei maksa ainakaan suomalaisille yhtään mitään, mutta CalArts maksaa kaikille 50 000 vuodessa, Antti tilittää.

Antti ottaa kantaa kaimansa, ohjaaja Antti J. Jokisen töihin.

– Hän tekee tavattoman puisevia eeppisiä Suomi-elokuvia, ja voittaa aina Shanghain filmifestivaalilla kolme palkintoa. Johtaako se mihinkään? Ei tietenkään, paitsi seuraavaan puisevaan Suomi-elokuvaan. Miten masentunut ihmisen pitää olla, että alkaa Kalevalasta hakea elokuva-aiheita, Antti kysyy viitaten Jokisen Kullervo-suurelokuvahankkeeseen.

Näyttelijä ei myöskään usko, että elokuvilla olisi yhteiskunnallista vaikutusta, vaikka tekijät tätä toivovatkin.

– Jos jokin audiovisuaalinen tuote vaikuttaa, niin ehkä Salatut elämät. Siellä kun on kymmenen vuotta ollut homoja ruudussa, eivät mummotkaan jaksa tyrmistyä niistä, kun ne homot tulevat päivittäin kello 19.30 olkkariin. Elokuva tulee kerran, jättää pahan hajun ja unohtuu. Varsinkin poliittinen elokuva, Antti toteaa.

Antti Holman elokuvakerho on kuunneltavissa Podme-palvelussa.