Näkökulma: 90 päivää morsiamena on rehellistä roskaa – siksi rakastamme sitä Armanin kanssa!
Minulla ja mielestäni kotimaisen television kiistattomalla suunnannäyttäjällä, oman tiensä kulkijalla ja loistavalla esiintyjällä Arman Alizadilla on suhteellisen paljon yhteistä. Mikään yhteinen tekijä ei ole edellä mainitut asiat. Selkein yhteytemme on sarja nimeltä 90 päivää morsiamena (90 Days Fiancé).
Amerikkalaista tosi-tv:tä on esitetty Suomessa TLC-kanavalla jo kahdeksan kauden verran, ja tänä vuonna alkoi yhdeksäs rupeama. Me molemmat Armanin kanssa katsomme tätä tahoillamme, ja väitän että kumpikin on nähnyt lähes jokaisen reilusta 80 jaksosta.
Sarjassa seurataan kaukorakkautta netin yli vaalivia pareja, joiden toinen osapuoli asuu Yhdysvalloissa ja toinen milloin missäkin – yleensä suhteellisen eksoottisessa ympäristössä.
Homman idea on se, että parit tapaavat ensimmäistä kertaa ”livenä”, ja ulkomailla asuva osapuoli muuttaa Amerikkaan. Muuttoa ja sittemmin mahdollista kansalaisuutta varten tarvitaan Yhdysvaltain lain mukaan avioliitto, jonka solmimiseen myönnetään niin sanottu K1-viisumi.
Viisumilla ulkomaalainen osapuoli saa oleskella Jenkkilässä 90 vuorokauden ajan, joiden aikana parin on avioiduttava tai viisumi peruutetaan. Lisäjännitystä tuo sekin, että K1-viisumeita hyväksytään Amerikassa vuosittain alle yksi prosentti.
Katsomatta sarjaa sekuntiakaan jokainen ymmärtää, että sarjan suola on kulttuurien yhteentörmäys, ihanan nettideitin oikeassa elämässä paljastuvat, odotetusta eroavat luonteenpiirteet ja esimerkiksi se, että morsiusehdokas on pääasiassa vain kansalaisuusmetsällä.
Kun kuusikymppinen rääväsuinen teksasilaisnainen tuo tuliaisina parikymppisen, syvästi uskovan muslimimiehen, neidon amerikkalainen suku saattaa hiukan kommentoida asiaa suhteen säkenöimisen lisäksi.
Suhteellisen suuri osa solmituista avioliitoista päätyy eroon tai liittoja ei solmita ollenkaan. Osa ulkomaalaisista deittikumppaneista on eittämättä selkeitä onnenonkijoita tai muuten täysin katveessa siitä mihin ovat ryhtymässä, kun taas osa amerikkalaisista puolisoehdokkaista on kontrollifriikkiyteen tai suoranaiseen ääliömäiseen sivistymättömyyteen taipuvaisia juntturoita.
Soppaan kun sekoittaa pettämisiä, katastrofaalisia rahavaikeuksia, huijauksia, menneisyyden haamuja, romantiikkaa, eri sukupolvesta ja taloudellisista taustoista tulevia hahmoja, mustasukkaisuutta ja muuta mukavaa, varma tv-menestystarina on valmis.
Siksi sarjasta onkin tehty useita spinoffeja (2021 mennessä 18 sarjaa), kuten 90 päivää morsiamena maailmalla, jossa kuvio kääntyy toisinpäin – amerikkalaiset muuttavat mahdollisen kumppaninsa kotimaahan.
On jopa olemassa sarja nimeltä Jälkipyykki, eräänlainen Sohvaperunat, jossa aiempien kausien osallistujat katsovat uusia kausia niitä kotisohvaltaan kommentoiden.
Totta kai myös parit tapaavat toisiaan mahdollisen eron jälkeen ja samalla kaudella esiintyneitä muita pareja sarjan ympärille kyhätyssä talk show’ssa. Tämä on pääasiassa nyrkkeilykehän kaltainen näyttämö, jossa tätä nykyä some-yhteistöillään ja muulla julkisuudellaan rikastuneet parit haukkuvat toisiaan.
90 päivää morsiamena on rehellistä roskaa, mutta taiten tehtynä. Vaikea tälläkään käsikirjoituskokemuksella sanoa, kuinka paljon tapahtumia käsikirjoitetaan etukäteen, mutta varmaa on että jonkin verran. Tämä ennakkodramatoisinti vain lisää mielenkiintoa ja hahmojen tunteet ovat kuitenkin 90-prosenttisesti aitoja.
Sarjassa kiinnostaa ennen kaikkea sen päähenkilöt. Kun tuntuu että omassa elämässä ei tapahdu mitään, kannattaa vähintään vilkaista TLC:ltä tätä tarinaa. Hyvin pian huomaat, ettei omat asiat niin huonosti olekaan.
Vai mitä mietit henkilöstä, joka käyttää 100 000 dollaria tulevan vaimonsa kanssa keskusteluun maksullisen deittisaitin kautta, koska vaimo ”ei halua” puhua puhelimessa. Ja tämän jälkeen matkustaa ainakin viisi kertaa tapaamaan vaimoaan toiselle puolelle maapalloa, mutta vaimo ei saavu koskaan tapaamisiin eikä vastaa puhelimeen, kunnes lopulta ilmoittaa, että oli veljenpoikansa jääkiekkoharjoituksissa ja siksi ei päässyt tulemaan.
Tai henkilöstä, joka toistuvasti uskoo miesehdokkaansa valheita, vaikka miehen somen profiilikuvakin on napattu mallikatalogista. Tai jo toista kertaa itseään huomattavasti vanhempia naisia tapailevasta afrikkalaisräppäristä, joka kertoo jopa kameroille haluavansa Yhdysvaltoihin tullakseen uudeksi Puff Daddyksi, ei niinkään aviomieheksi.
Ja mitä tulee sarjan tähtien tienaamiseen, jaksoissa todella oudon suhdeväännön läpikäynyt Stephanie Matto tienasi lähes 50 000 euroa viikossa purkittamalla omia pierujaan ja lähettämällä niitä ”asiakaskunnalleen”. Tosin bisnes on nyt ohi, koska Stephanie joutui sairaalaan tuotekehityksessä käyttämänsä papu- ja kananmunamäärän aiheuttamien suolisto-ongelmien takia.
Arman, jatketaan katselua!