House of the Dragonin toinen jakso lupaa jännitystä jatkoon – hitaasti ja ennalta-arvattavasti
HBO Maxin uutuussarja House of the Dragon on otettu vastaan liki yksimielisen positiivisesti. Tänään faneja hemmotellaan lohikäärmeillä, sukudraamalla ja juonittelulla ilottelevan fantasiapläjäyksen toisella jaksolla.
Toisen jakson alkaessa noin puoli vuotta on kulunut ensimmäisen jakson lopusta. Sota porisee kuninkaallisten ilmeettömän pinnan alla, kun mysteerinen Ravunruokkija vangitsee laivoja ja syöttää kuninkaallisten miehiä kirjaimellisesti rannalla vilistäville pikkuisille ravuille.
Neuvosto jahkailee päätöksenteon kanssa, ja edellisen jakson lopuksi kruununperijättäreksi nimetty prinsessa Rhaenyra haluaa ottaa ohjat käsiinsä ehdottaen lohikäärmeratsastajien puuttuvan peliin. Kukaan ei kuitenkaan halua kuunnella 15-vuotiasta tyttöä.
Myös kruunun asema on vaakalaudalla. Kuningattaren kuolema, kuninkaan veljen, kaoottisen prinssi Daemonin aloilleen asettuminen Lohikäärmekiveen ja tytön nimittäminen kuninkaan perilliseksi ovat aiheuttaneet epäluottamusta kuninkaaseen. Neuvoston mukaan olisi tärkeää, että kuningas menisi pian uusiin naimisiin.
Kuninkaan neuvonantajan tytär, Alicent Hightower, lähti jo ensimmäisessä jaksossa lohduttamaan kuningasta isänsä pyynnöstä tämän menetettyä vaimonsa väkivaltaisen verisessä synnytyksessä.
Kuningas ja Alicent ovat mitä ilmeisimmin tavanneet viimeisen puolen vuoden aikana useasti, mutta yhä heidän välillään on kiusallisia hiljaisuuksia ja jonkinlaista jännitettä. Kuningas pyytää Alicentilta, tyttärensä Rhaenyran parhaalta ystävältä, neuvoja Rhaenyran kanssa puhumiseen. Hän myös pyytää, ettei Alicent kertoisi heidän tapaamisistaan prinsessalle. Alicent jopa lahjoo kuningasta, ja yrittää selvästi manipuloida tätä. Taka-ajatuksia on selvästi havaittavissa, vaikka Alicent toimisikin vain isänsä pelinappulana havitellessaan kuningattaruutta.
Samaan aikaan Alicent auttaa myös Rhaenyraa käsittelemään äitinsä kuolemaa, aivan kuten kuningastakin. Hän kannustaa Rhaenyraa puhumaan isälleen.
Lopulta illallispöydässä Rhaenyra ottaakin härkää sarvista, ja päättää keskustella isänsä kanssa. Hän yrittää ottaa puheeksi neuvoston kokokusessa antamansa ehdotuksen lohikäärmeratsastajien käyttämisestä taistelussa, mutta kuningas sivuuttaa asian sanomalla, että tytär on nuori ja oppii vielä. Rhaenyran jatkuva sivuuttaminen perillisyydestäänkin huolimatta vain sukupuolensa ja nuoren ikänsä vuoksi enteilee sitä, että tämä vielä päättää tehdä jotakin drastista.
Velaryonien ikivanha suku, johon kuuluu kuninkaan luotettu ja laivastosta vastaava ”Sea Snake” sekä hänen kumppaninsa Rhaenys Targaryen, ”kuningatar, jota ei koskaan ollut”, haluaisi liittyä Targaryenien sukuun ja näin yhdistää kaksi historiallista ja tärkeää linjaa tehden kruunusta vahvemman kuin koskaan.
Kuningas päätyy kävelylle Sea Snaken 12-vuotiaan tyttären kanssa, joka lupaileekin kuninkaalle paljon lapsia. Kuningas ei vaikuta kovin innostuneelta 12-vuotiaan lapsen kosiskeluyrityksistä, eikä innokas ole myöskään kruununperijä Rhaenyra.
Ensimmäisessä jaksossa alkanut feministinen teema jatkuu. Rhaenyra puhuu prinsessa Rhaenyksen (se kuningatar, jota ei koskaan ollut) kanssa, joka ennustaa omasta, katkerasta kokemuksestaan. Kuninkaan sanat eivät hänen mukaansa merkkaa mitään, kun uusi vaimo synnyttää kuninkaalle pojan. Tällöin valtakunnan miehet odottavat pojasta tulevan kruununperillinen. Miehet eivät tule koskaan haluamaan nähdä naista istumassa rautavaltaistuimella.
Tunnetko jo lohikäärmeen tuoksun nenässäsi? Uusi traileri House of the Dragon -sarjasta julki
Äkkiä saadaan shokki-ilmoitus, kun Lohikäärmekiveen lähteneen prinssi Daemonin kerrotaan varastaneen yksi kallisarvoisista lohikäärmeenmunista. Lähettämässään viestissä hän kutsuu itseään lailliseksi perijäksi, sekä kertoo tulevan vaimonsa Mysarian olevan raskaana, ja haluavansa lohikäärmeenmunan Targaryanien sukuperinteen mukaisesti syntyvan vauvan kehtoon.
Kun kuningas saa tietää, että varastettu lohikäärmeenmuna on se, jonka Rhaenyra on valinnut kuolleen veljensä kehtokamuksi, helvetti pääsee irti. Hän määrää joukkonsa Daemonin luo, ja kuninkaan neuvonantaja Otto Hightower kokoaakin pikapikaa sotilaat.
Lohikäärmekiveen päästyään tappelu meinaa käynnistyä Oton käskiessä Daemonia antamaan munan takaisin, sekä jättämään Dragonstonen ja ”huoravaimonsa”. Taivaalta kuitenkin liihottelee Daemonin oudon pitkäkaulainen lohikäärme, jolloin kuninkaan joukkoja alkaakin jännittää.
Onneksi odotetusti ohjat käsiinsä ottanut Rhaenyra saapuu paikalle ratsastaen omalla lohiksellaan, ja koko kohtaaminen saadaan lopulta selvitettyä puhumalla. Muna saadaan takaisin ja melkein kaikki ovat tyytyväisiä.
Lopulta kuningas paljastaa, kenet aikoo naida, ja kaikkien, paitsi katsojan, suureksi yllätykseksi vaimomateriaaliksi valikoituu neuvonantajan tytär, Alicent Hightower. Koko jakson ajan alustettu valinta ei yllätä, eikä myöskään se, ettei Sea Snake ole tyytyväinen kuninkaan päätökseen olla liittämättä heidän sukujaan yhteen.
Lopussa Sea Snaken paljastetaan juonivan prinssi Daemonin kanssa. Hän haluaa tämän taistelevan, kun kuningas ei anna hänen tehdä sitä. Luotto kruunuun ja kuninkaan päätöksiin heikkenee heikkenemistään, kun luotetuimpienkin miesten usko järkkyy.
Game of Thrones -suosikkihahmolle oma sarja – mitä Jon Snowille tapahtui 8. kauden jälkeen?
Jakso on oikeastaan hiukan täytejakso, jossa hahmojen väliset suhteet ja konfliktit etenevät kovin hitaasti. Kymmenosaisessa sarjassa täytejaksoille ei todellisuudessa ole tilaa.
Edellisessä jaksossa tapahtunutta kuningattaren kuolemaa käsitellään, mutta se ei merkitse katsojalle juuri mitään, sillä yhden jakson perusteella katsoja ei ehtinyt oppia tuntemaan kuningatarvainaata. Tossutettavan oloinen kuningas, päättäväinen prinsessa Rhaenyra sekä kuninkaan vaimovalinnasta katkeroitunut Sea Snake ja heidän ilmiselvät ratkaisunsa eivät vieläkään onnistu koukuttamaan.
House of the Dragonin hitaus ei ole sen ongelma, mutta ennalta-arvattavuus on senkin edestä. Toivoa kuitenkin on, että tulevissa jaksoissa jännitys alkaisi viimein tiivistyä, ja lopussa nähty juonittelu povaa tulevaisuudelle mukavaa selkäänpuukottelua, ja toivottavasti viimeinkin niitä yllätyksiä.