Työuupumuksesta dokumentin tehnyt John Webster törmäsi yllättävään ilmiöön: "Jotain on perustavalla tavalla pielessä"
Dokumenttiohjaaja John Webster tajusi löytäneensä aiheen, kun moni hänen ystävistään sairastui burnoutiin eli työuupumukseen lyhyen ajan sisällä.
– Nämä aiemmin energiset ja motivoituneet, korkeasti koulutetut ihmiset voivat äärimmäisen huonosti työpaikoillaan. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut yhtäkkiä, vaan pitkään jatkuneen peittelyn ja puhumattomuuden seurauksena, hän muistelee.
Moni Websterin läheinen ystävä työskenteli Nokialla sen suuruuden päivistä katkeraan loppuun saakka.
– He pitivät työstään ja ihmisistä, joiden kanssa työskentelivät. Hetken he tunsivat jopa ylpeyttä työnantajastaan. Näin läheltä, miten näiden ihmisten potentiaali hukattiin häpeällisen huonon johtamisen ja bisneshölynpölyn seurauksena.
Elokuva-arvostelu: The Happy Worker on masentavuudestaan huolimatta ironisen viihdyttävä dokumentti
Webster alkoi ymmärtää ongelmaa paremmin luettuaan antropologi David Graeberin teoksen Bullshit Jobs ja brittiläisen organisaatiotutkijan André Spicerin kirjan Paskanjauhantabisnes.
– Vierailimme myös burn-out-vertaistukiryhmän tapaamisessa, joka paljasti, miten syvällä puhumattomuuden kulttuuri ja sen ongelmat kulkevat.
The Happy Worker iskee pöytään karuja tilastoja ja tutkimuksia. Näistä hurjimman mukaan 20 prosenttia työntekijöistä yrittää tehdä nykyisin parhaansa ja 80 prosenttia työskentelee työnantajaansa vastaan. Missä vaiheessa mentiin näin metsään?
– Jotain on perustavalla tavalla pielessä, kun älykkäät ja korkeasti koulutetut ihmiset istuvat hiljaa kuuntelemassa hölynpölyä. Tätä toksista puppua suoltavat ”innovaattorit” ja ”uusiutumisjohtajat” ovat kuin huijareita, jotka elävät omassa valheessaan ja saavat siitä paljon rahaa. Työntekijän kannalta raskainta on elää jonkun toisen luomaa valhetta.
Webster sanoo tarttuvansa helposti aiheisiin, joihin liittyy vahvoja ennakkoluuloja.
– Myös burnoutiin liittyy vahva leima, minkä vuoksi ihmiset eivät halua puhua siitä. Burnout romuttaa ihmisen omakuvan. On melkein helpompi todeta sairastuneensa myrkkykaasuista tehtaalla kuin myrkyllisestä työympäristöstä toimistotyössä.
The Happy Worker on jo esitetty muutamalla isolla festivaalilla, jossa se on saanut hyvän vastaanoton.
– Palkintoja enemmän toivon, että dokumentin nähtyään ihmiset alkaisivat puhua keskenään työpaikoilla. He ymmärtäisivät, etteivät ole yksin pahoinvointinsa kanssa.
Websterin kuuluisin elokuva Pölynimurikauppiaat kertoo sekin työstä. Hän kertoo pitävänsä edelleen yhteyttä dokumentin päähenkilöön Kimmoon.
– Juhlistimme vastikään leffan 30-vuotista taivalta pitkän kaavan kautta. Mietin usein, mitä kuvaamilleni ihmisille kuuluu. Elokuvien äärelle palaan sen sijaan harvemmin.