Näyttelijä Austin Butler ei tyytynyt vain imitoimaan Elvis Presleytä: "Halusin löytää Elviksen sielun"
Cannesin festivaalipalatsin konferenssihuone on tupaten täynnä, kun ohjaaja Baz Luhrmann ja näyttelijät Austin Butler ja Tom Hanks saapuvat toimittajien eteen. Ilmassa on sähköä, sillä Elvis on yksi festivaalin odotetuimmista elokuvista. Aluksi Luhrmann kiittelee Elviksen kutsumista Cannesiin, jota pidetään perinteisen elokuvateatterikokemuksen pyhäkkönä.
– Olen äärimmäisen kiitollinen saadessani olla täällä. Tämä elokuva on tarkoitettu koettavaksi ensisijaisesti teatterissa. Se on luotu näytettäväksi valkokankaalta, Luhrmann kiteyttää.
Samaa voi sanoa muistakin Luhrmannin elokuvista. Kuusikymppinen australialainen tunnetaan spektaakkelimaisista draamoista ja musikaaleista, kuten William Shakespearen Romeo & Julia (1996), Moulin Rouge! (2001), Australia (2008) ja The Great Gatsby (2013).
Rockin kuninkaana pidetty Elvis Presley (1935-1977) oli kiehtonut ohjaajaa jo vuosia. Vaikka Luhrmann tiesi Elviksestä paljon, kertoo hän yllättyneensä oppimistaan asioista.
– Luulin tuntevani Elviksen tarinan, mutta mielikuvani hänestä muuttui täysin Graceland-matkamme jälkeen.
Luhrmannin visio rockin kuninkaasta on yhtä paljon tarina paholaisesta tämän selässä, eversti Tom Parkerista (1909-1997), joka löysi Presleyn ja auttoi tätä nousemaan supertähdeksi. Parker oli oikeasti Hollannista Yhdysvaltoihin laittomasti 1920-luvun lopulla muuttanut tyhjätasku, joka aloitti uransa karnevaaleissa ja ryhtyi kantrimuusikoiden manageriksi. Nähtyään kaksikymppisen Elviksen esiintyvän ja herättämän reaktion yleisössä 1955, Parker luovi itsensä välittömästi nuoren artistin täysivaltaiseksi manageriksi.
– Elvis-elokuva kertoo rokkarista ja rahastajasta. Se on kertomus musiikista ja bisneksestä aikana, jolloin ne ruokkivat tiiviisti toisiaan. Yhdysvaltojen 1950-, -60- ja -70-luvut ovat poikkeuksellisia vuosikymmeniä showbisneksen kehittymisen kannalta. Tom Parkerin kaltaisen hahmon oli helppo lyödä rahoiksi juuri tuolloin, Luhrmann toteaa.
Elokuva-arvostelu: Elvis on sykähdyttävä rock-melodraama
Austin Butler tekee Elviksenä debyyttipääroolin, jolle voi veikata jo nyt Oscar-ehdokkuutta. Kolmekymppinen näyttelijä ei vain näytä ja kuulosta kohteeltaan, hän hengittää osaa joka solullaan. Pelkästään laulu- ja esiintymiskohtaukset ovat syy nähdä elokuva.
Suorituksella on hintansa, sillä Butler joutui laittamaan muun uransa jäähylle vuosiksi. Näyttelijän edellinen roolityö löytyy Quentin Tarantinon vuoden 2019 elokuvasta Once Upon a Time in… Hollywood.
– Laitoin muun elämäni tauolle kolmeksi vuodeksi ja sukelsin kaninkoloon vain Elvis mielessäni. Minulla oli aluksi tavoite muuttua hänen identtiseksi kopiokseen. Sitten tajusin, että olisin kuin vahanukke museossa. Ymmärsin, että minun pitää löytää hänen sielunsa.
Näyttelijä kertoo suodattaneensa itseensä kaiken mahdollisen ennen kuvauksia.
– Katsoin loputtomasti hänen esityksiään ja tutkin tarkkaan, miten hänen äänensä ja liikkeensä muuttuivat ajan myötä. Vaikeinta oli tavoittaa hänen ihmisyytensä. Elvis on niin valtava ikoni ja aikakautensa tapetti, että hänen sisimpäänsä on todella hankala päästä. Samalla hänen ihmisyyteensä uppoutuminen oli parasta, mitä elämässäni on tapahtunut.
Luhrmann tunnetaan valtavasta taustatyöstä, jonka ohjaaja käy läpi jokaista elokuvaansa varten. Hän haluaa tuntea kohteensa historian läpikotaisin ennen kuvauksia.
– Minulla on mahtava taustatutkimustiimi, jonka kanssa asuimme Memphisissä kuukausia. Halusimme kokea kaiken, minkä lavastaisimme elokuvaan. Olin erityisen kiinnostunut Elviksen köyhästä lapsuudesta, jolloin hänen perheensä asui yhdessä harvoista valkoisille varatuista asunnoista mustien asuinalueella. Hän imi itseensä paljon vaikutteita alueelta, varsinkin musiikillisesti.
Tom Hanksin terveys huolettaa – promosi tuoretta Elvis-elokuvaa tärisevin käsin
Luhrmannin mukaan kyseessä on merkittävin ajanjakso Elviksen persoonan ja taiteen kehityksen kannalta.
– Hänellä oli reikä sydämessä, koska hän ei koskaan tavannut synnytyksessä kuollutta kaksosveljeään. Myös hänen rakkautensa äitiään kohtaan oli alusta saakka ehdotonta. Gospel-musiikki teki häneen valtavan vaikutuksen. Kuolemaansa edeltävänä yönä hän valvoi ja lauloi gospelia koko yön The Sweet Inspirations -yhtyeen kanssa. Gospel tarkoitti hänelle turvaa. Hän oli uskomattoman herkkä ja hengellinen ihminen, Baz toteaa.
Elokuvantekijät saivat täyden tuen Elviksen perikunnalta, johon kuuluvat hänen ainoa lapsensa Lisa Marie Presley sekä neljä lastenlasta, joukossa näyttelijä Riley Keough. Luhrmannille ja Butlerille tärkein tuki saatiin kuitenkin Elviksen ex-vaimolta ja tämän elämän suurelta rakkaudelta, Priscilla Presleyltä. Elokuvassa häntä näyttelee viimeksi HBO Maxin The Staircase -sarjassa nähty Olivia DeJonge.
Luhrmann kertoo viettäneensä elämänsä piinaavimmat tunnit, kun hän odotti Priscillalle järjestetyn yksityisnäytöksen päättymistä.
– Olin aivan hermona, kun soitin hänelle. Turvamies vastasi ja kertoi, ettei Priscilla pysty puhumaan itkemiseltään. Olin varma, että olin pilannut kaiken. Sitten sain häneltä viestin, jossa hän kertoi viettäneensä juuri kaksi ja puoli tuntia aviomiehensä kanssa. Hän kertoi tunteneensa hänen läsnäolonsa ja ihmisyytensä katsoessaan Austinia valkokankaalla. Samoin kävi Lisa Marien kohdalla. Hän tunnisti elokuvasta isänsä ja lastensa isoisän, ei vain kuuluisaa artistia. Se on paras palaute, jonka olen koskaan saanut mistään elokuvastani. Heidän näkemyksensä on totuus hänen ihmisyydestään, Luhrmann sanoo ääni murtuen.
Butler kertoo olleensa ohjaajan kanssa matkalla illalliselle, kun sai nähdä Priscillan viestin.
– Se nosti kyyneleet silmiini. Olen elänyt Elviksen kanssa nyt kolme vuotta ja tuo viesti teki kerralla vielä merkittävämpää. En ole koskaan rakastanut ketään, jota en ikinä tavannut, yhtä paljon kuin Elvis Presleytä.