***

Kymmenen kertaa Ruotsin parhaaksi jalkapalloilijaksi valittu Zlatan Ibrahimović on täydellinen kulttuurituote. Köyhän maahanmuuttajaperheen lapsi, joka raivasi tiensä jalkapallon supertähdeksi – tosielämän ryysyistä rikkauksiin -tarina.

Zlatan oli vuoden 2009 Serie A:n maalikuningas ja Italian parhaiten palkattu jalkapalloilija vuonna 2011.

Kahdessa aikatasossa etenevä ruotsalainen draamaelokuva Minä, Zlatan rajaa näkökulman futistähden lapsuuteen ja varsinaista läpimurtoa edeltäneisiin vaiheisiin. 

Tihutöitä tekevä Zlatan joutuu koulussa opettajan silmätikuksi. Jalkapallo vetää puoleensa, mutta harjoittelu ja joukkuepeli eivät nappaa nyrkkeilijä Muhammed Alia ihannoivaa yksilösuorittajaa.

Toisessa aikatasossa Zlatanin ura jalkapalloseura Ajaxissa on jumissa ja hän hamuaa siirtoa kovatasoisempaan liigaan. 

Lapsi-Zlatania näyttelee Dominic Bajraktari Andersson ja nuorta aikuista Granit Rushiti. 

Lue myös: Amin Asikainen kohtasi Erikoisjoukot-kuvauksissa pahimmat pelkonsa: "Jouduin paniikkiin"

Sanotaan, että jalkapallo on suurten tunteiden laji. Siihen nähden Jens Sjögrenin ohjaama elokuva tuntuu yllättävän vähäeleiseltä.

Betoninmakuisuudessa on jotain raikastakin, sillä se katsoo kohdettaan rehellisesti. Laiskanpuoleista Zlatania ei glorifioida, vaikka hänen lahjakkuutensa onkin ilmeistä. 

Toisaalta Zlatanin aidosti vaikuttavasta elämäntarinasta olisi saanut pumpattua elokuvaan isompiakin tunteita ja visioita, vaikka sitten korniuden uhallakin.

Nyt elokuva jää harmaaksi kolmen tähden "ihan hyväksi draamaksi", joka epäilemättä löytää yleisönsä, mutta tuskin generoi kovin suurta fanikuntaa. 

Draama. O: Jens Sjögren. N: Dominic Bajraktari Andersson, Granit Rushiti, Cedomir Glisovic. (Jag är Zlatan, Ruotsi 2021). 103 min. 

Lue myös: Jääkiekon MM-kisat alkavat – katso otteluaikataulu ja tv:n muu kiekko-ohjelmisto

Minä, Zlatan elokuvateattereissa perjantaina 20.5.2022.

Tilaa Katso-lehti kotiisi tästä!