Elokuva-arvostelu: Koputus on sekä rohkea että vähän etäiseksi jäävä kokeilu kotimaisen kauhun genressä

Koputus saa ensi-iltansa elokuvateattereissa keskiviikkona 22.2.

Poliisi saapuu metsän siimeksessä olevalle talolle. Pihalta löytyy kuollut mies. Talon sisältä puolestaan tavataan nuori tyttö kauhusta sekaisin ja häkkiin teljettynä. Mies paljastuu lopulta tytön isäksi, ja lisäksi perheen äiti on kadonnut jäljettömiin.

Vuosia myöhemmin kyseinen tyttö, Matilda, ja hänen kaksi vanhempaa sisarustaan saavat vihdoin tragedian näyttämönä olleen kotitalonsa hallintaansa. Kolmikko palaa talolle, ja parin päivän matkan aikana käy selväksi, että menneisyyteen liittyy runsaasti selvittämättömiä asioita. Metsäkin tuntuu olevan täynnä mysteereitä ja pelottavia ääniä.

Jo ennen ensi-iltaansa runsaasti kansainvälistä kiinnostusta saavuttanut Koputus on rohkea kokeilu Suomen olosuhteissa – yliluonnollisen kauhun perinne on meillä ohkainen.

Kirjailija-ohjaaja Max Seeck poltti itsensä loppuun: ”Alkoi pelottaa kaikki”

Elokuvan lähtökohta ja konsepti ovat kuitenkin kiinnostavampia kuin varsinainen lopputulos, joka jää tunnelmiltaan hiukan etäiseksi. Tyyliin on varmasti haettu tiettyä arjen ylittävää toismaailmallisuuden tunnelmaa, mutta nyt se ei täysin palvele lopputulosta.

Loppua kohti intensiteetti kuitenkin kasvaa ja aito kauhu saa enemmän jalansijaa. Sen verran Koputuksessa onkin aineksia ja ajatusta, että tekijäkaksikko Joonas Pajusen ja Max Seeckin seuraavan yhteistyön he voi toivoa osuvan jo paljon lähemmäs napakymppiä.

Kauhu. O: Joonas Pajunen, Max Seeck. N: Pekka Strang, Inka Kallén, Saana Koivisto. (Suomi 2023). 89 min. TK