Hyppää pääsisältöön
Pia Nykänen kirjoitti Matille jäähyväiskirjeen.

Tässä on Pia Nykäsen koskettava jäähyväiskirje Matille: ”Se päivä ei lähde ikinä mielestäni”

Maailman paras mäkihyppääjä Matti Nykänen siunattiin toissa lauantaina läheistensä läsnäollessa Jyväskylän vanhan hautausmaan kappelissa.

Helmikuun alussa menehtyneen Matin Pia-leski kirjoitti miehelleen hautajaisiin koskettavan jäähyväiskirjeen. Seiska julkaisee kirjeen yksinoikeudella ja Pian luvalla.

Matti-rakas, sain niin paljon sinulta hellyyttä, rakkautta, aivan kaiken. Olit minulle kaikki, minä olin sinulle kaikki. Kasvoimme vuosien varrella kiinni toisiimme, täydensimme toisiamme.

En vieläkään usko, että olet poissa. Vaatteet, palkintosi ja yhteiset valokuvamme muistuttavat sinusta joka hetki, mutta tuoksusi ei ole enää muistona kodissamme.

Muistan elävästi sen, kun kohtasimme ensimmäisen kerran Joutsenossa. Rakkautemme roihahti ensikohtaamisen jälkeen, se oli jännittävää aikaa. Eräänkin kerran soittelit autosta matkalla Joutsenoon, kun minä oli sienimetsällä. Sienet jäivät poimimatta, kun kiiruhdin kotiin meikkaamaan.

Sienestämisestä tuli lopulta meidän yhteinen harrastuksemme, vaikka et siitä aluksi innostunutkaan.

Sinulla oli paljon selkään taputtelijoita mutta vain vähän ystäviä tukena elämän vaikeimpina hetkinä. Monet tunsivat sinut showmiehenä, mutta se ei ollut se Matti, jonka minä tunsin. Olit ystävällinen, rakastava ja lämmin. Kiitit aina aamupalaleivistä, jotka tein sinulle joka aamu valmiiksi. Muistutit minua joka päivä, kuinka rakas ja tärkeä olin sinulle. Et säästellyt suudelmia ja halauksia. Voi että, minulla on ikävä sitä tunnetta, jonka koin jokaisen suudelman ja halauksen jälkeen.

Elämässäsi oli paljon ylä- ja alamäkiä, mutta selvisit kaikesta. Pysyit terveenä lähes koko elämäsi, mutta viime vuoden lopussa tuli takapakkia. Lääkäri kertoi sinun sairastuneen diabetekseen, se oli sinulle kova paikka. Huomasin, että olit masentunut, mutta et halunnut kuormittaa huolilla ja murheilla minua, vaan pidit kaiken sisälläsi. Pidit huolta, että minulla oli kaikki hyvin. Voi Matti, miksi et jakanut murheitasi minun kanssani, et kertonut minulle, oliko sinulla kipuja tai särkyjä. Kyllä minä olisin sinun murheesi kestänyt.

Sinulla oli yksi iso huoli, joka vaivasi sinua viimeisimpiin elinpäiviisi saakka… Mitalit, jotka voitit olympialaisissa ja maailmamestaruuskisoissa. Juuri ne mitalit, jotka ovat olleet vuosia esillä museossa. Olit ikuisesti katkera siitä, kun ne vietiin sinulta pois. Sinä olisit halunnut ne kotiisi näyttävälle paikalle, olithan juuri sinä ne voittanut.

Päivä, jolloin lähdit pois luotani, ei lähde ikinä mielestäni. Muistimme sanoa joka päivä toisillemme, kuinka paljon rakastamme. Luit jokainen ilta rukouksen, jossa muistit lähimpiäsi. Sanoja meillä ei jäänyt sanomatta, koska muistimme rakastaa ja elää täysillä joka päivä.

Nyt minusta on enää puolikas jäljellä. Sydämestäni puuttuu liian suuri palanen, veit sen mukanasi. Tahdon sen ja sinut takaisin ja vain sinut, jotta voin jatkaa elämääni.

Nyt voit lentää kotkan lailla, ei huolia, ei murheita, kaikki kivut ovat poissa. Rakkaani, minä tulen sinun perässäsi, kun on aikani.


Teksti:
Pia Nykänen ja Seiskan toimitus
Kuvat:
Seiskan arkisto

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!