Skip to main content

Seiskan jättireportaasi Markku Aron lavakeikalta: takana jo yli 6 200 esiintymistä!

Keskellä kauneinta suomalaismaisemaa, kumpuilevien peltojen ja vehreän lehtimetsän syleilyssä komeilee legendaarinen kesätanssilava.

Jo vuonna 1969 avattu Vesivehmaan Jenkkapirtti on toiminut suvi toisensa jälkeen kotimaisten iskelmätähtien vakituisena keikkakohteena. Tänä lauantaina lauteille kipuaa ei enempää eikä vähempää kuin itse Markku Aro.

1970-luvun suosituimpiin suomalaisiin iskelmälaulajiin lukeutunut Markku näyttäisi olevan edelleen kovassa huudossa. 17 euron pääsylippuhinnasta huolimatta avara parkkipaikka on täpötäynnä tanssikansansalaisten autoja.

Ja sitä tanssikansaa todella riittää.

Markku Aron tanssilavakeikka Vesivehmaan Jenkkapirtillä.

- Markku on takuuvarma tanssittaja. Hän kerää paljon varsinkin keski-ikäistä tanssiväkeä, joka on tykännyt hänestä jo pitkään, Jenkkapirtin tanssijärjestäjä Aaro Pesonen kertoo Seiskalle.

- Niin kuin tuosta automäärästä näkee, niin kyllä tänne ihan tanssimaan tullaan!

Kesämekkojen luvattu maa

Jos joku luulee, ettei nykypäivän Suomessa löydy enää kansallisromantiikkaa, kannattaa suunnata lähimmälle tanssilavalle. Ainakin Asikkalan Vesivehmaalla meininki on kuin mustavalkoisesta filmistä, kun kauniit kesämekot ja silitetyt kauluspaidat täyttävät miljöön.

Autonsa parkkeeranneet Pauli Ottman ja Pirjo Sorsa ovat saapuneet Heinolasta pistämään jalalla koreasti. 30 kilometrin köröttely Markun vuoksi ei ole matka eikä mikään, varsinkaan rouvan mielestä. Hän tunnustautuu pitkän linjan Aro-faniksi.

- Hyvin pitkän linjan! Olen kuunnellut häntä ihan sieltä alkuajoista asti, Pirkko myhäilee.

Pauli Ottman ja Pirjo Sorsa

Kello on varttia vaille iltayhdeksän. Päätähden on määrä nousta lavalle tunnin päästä, mutta lämmittelybändi tanssittaa jo innokkaimpia.

Esiintymislavan vierustalta nousee rappuset ylös takahuoneeseen. Ja siellä, kaikkein pyhimmässä, omaa vuoroaan odottelee kymmenien hittien iskelmäveteraani.

- Tervetuloa, Markku Aro sanoo pyytäen Seiskan toimittajan ja kuvaajan peremmälle.

Kaikki tarvittavat herkut

Jenkkapirtin takahuone ei varsinaisesti muistuta mitään Las Vegasin luksusta. Eipä sen tosin tarvitsekaan.

- Tämähän on ihan parhaimmasta päästä! Peiliä ei ole, mutta täällä on valoa ja lämmin. Ei siis mitään vikaa, Markku myhäilee.

Hän on ruskettunut ja muutoinkin hyvinvoivan oloinen. Hyväntuulisuutta ei hetkauta sekään, ettei takahuonetarjoamisina ole muuta kuin kahvia ja muutama voileipä.

- Ei minulla mitään vaatimuksia ole. Jos saa kupin kahvia tai limonadia, niin hyvä. Ja jollei, niin on minulla varaa maksaa omat kahvini.

Markku Aron tanssilavakeikka Vesivehmaan Jenkkapirtillä.

Muutaman tuolin ja keikkaelämää nähneen sohvan koristama takahuone on Markulle tuttu.

- Olen käynyt täällä sen alkuajoista asti keikalla. Niinä vuosina tanssiväkeä kävi varmaan tuplamäärä nykypäivään verrattuna.

- Siihen aikaan televisio oli vielä hyvin pieni viihdyttäjä, kun taas tänä päivänä on niin paljon muutakin huvitusta.

Tangoa tai tulee turpaan!

Muitakin eroja on. Näkyvin niistä liittyy juurikin parkkipaikan valtaisaan automäärään.

- Meno on siistiytynyt. Nykyään keikoille tullaan mieluummin tanssimaan ja viihtymään perinteisen tanssimusiikin parissa kuin riehumaan sen kossupullon perässä. Humalaisia näkee enää vähän, Markku vertaa.

- Ennen oli niin, että muutama sata ihmistä seistä toljotti lavan edessä, ja siellä taaempana jotkut saattoivat tanssia. Nyt se on juuri päinvastoin: tanssiminen on tärkeintä.

Markku Aron tanssilavakeikka Vesivehmaan Jenkkapirtillä.

Varttuneempi tanssisukupolvi tietää kertoa sellaistakin tarinaa, että aikoinaan rock’n’rollia soittaneita muusikoita uhattiin vetäistä lättyyn, jollei rokki vaihtunut välittömästi tangoon.

- Tunnistan kyllä tuon kuvauksen, Markku naurahtaa.

- Eritoten Pohjanmaalla sanottiin aina suoraan, mitä haluttiin: ”Parempi, että tulee tankoa!”

Käsittämättömiä keikkamääriä

Jo vuonna ’68 hittilistat ensisinglellään Käyn uudelleen eiliseen valloittanut Markku puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä. Vuosikymmeniä viihdyttänyt lauluääni on hieman tummunut, mutta se kantaa kuulemma samat sävellajit kuin kulta-aikoinakin.

- Tulkintani on nykyään vähän syvempää ja karheampaa.

Rutiinia tosiaan riittää. Markku laskeskelee keikkailleensa käsittämättömät 48 vuotta noin 130 keikan vuositahdilla. Se tekee hurjat 6240 esiintymistä.

Markku Aron tanssilavakeikka Vesivehmaan Jenkkapirtillä.

- Tämä on työtä, ja työ täytyy tehdä hyvin. Mutta onhan tämä sikäli ihannetyötä, ettei kotona kukaan anna aplodeja, Markku murjaisee.

Kukkaisajan sydäntenmurskaaja on nykyään 67-vuotias, onnellisesti naimisissa sekä neljän lapsen isä ja kahden lapsenlapsen isoisä.

Mitä odotat illan keikalta?

- Tyytyväisiä tanssijoita. Että heillä olisi hyvä fiilis lähtiessään kotiin.

Hitit tekevät tehtävänsä!

Eikä tanssikansan tarvitse pettyä. Jenkkapirtin parketeilla alkaa välittömästi melkoinen pyöriminen, kun Markku vyöryttää Diesel-taustaorkesterinsa säestämänä hittejä toisensa jälkeen: Hyvännäköinen, Ollaan lähekkäin, Keskiyön aikaan, Käyn uudelleen eiliseen…

Näkyä ei voi verrata tavalliseen anniskeluravintolaan. Tanssilattia on täynnä, ja vain siellä täällä istuskellaan pöydässä juomia siemaillen.

Markku Aron tanssilavakeikka Vesivehmaan Jenkkapirtillä.

- Baaritoimintamme on enemmänkin asiakaspalvelua. Ne, jotka haluavat ottaa konjakin tai rommikolan, saavat sen. Mutta valtaosa tanssii, lippuluukulla päivystävä Pesonen korostaa.

Hänelläkin on syytä hymyyn, sillä laskelmiensa mukaan Markun sulosävelet ovat houkutelleet paikalle 300-400 tanssiparia.

- Se on hyvä tulos. Markku on jälleen vastannut asiakkaiden toivomukseen. Hän ei ole lähtenyt säätämään liian taiteellisiin juttuihin, vaan pitänyt homman maanläheisenä.

Markku Aron tanssilavakeikka Vesivehmaan Jenkkapirtillä.

Nyrkit ja kossut piilossa

Maanläheinen tunnelma vallitsee myös ulkosalla. Valssahtelu on kirvoittanut jo reilussa puolessa tunnissa sellaiset hikipisarat, että hyvät ystävykset Jaakko ja Saimi päättivät hetken hengähtää taukopaikalla.

- Tanssimme paljon! Viime kesänä taisi jäädä käymättä vain kahdet Jenkan tanssit.

- Itse olen aloittanut nämä tanssihommat jo 16-vuotiaana kotiseudullani Pohjois-Karjalan Ylämyllyllä. Siitä on yli 50 vuotta, teräksinen Jaakko kehaisee.

Markku Aron tanssilavakeikka Vesivehmaan Jenkkapirtillä.

Hänkin on huomannut, ettei parkkipaikalla enää liioin nautita kossua, saati selvitellä nyrkein välejä.

- Se on sanottava, ettei alkoholi ole enää täällä läsnä. Meikäläinenkin on ottanut viimeksi huikkaa vuonna 1969 – ja silloinkin ykköskaljaa! Eli viinaan ei ole kyllä mitään hinkua.

- Just näin. Hauskaa voi pitää ilman viinaakin, Saimi komppaa.

Kasakkatyyli toimii

Yöttömän yön viiletessä sisällä Jenkkapirtissä vain lämpenee. Lavan vieressä vilkkuu vuoroin Naisten haku, vuoroin Miesten haku. Jälkimmäinen aiheuttaa enemmän kuhinaa, sillä naisia on perinteisesti paikalla vähemmän.

Yksi uros näyttää erityisesti sähköistävän vastakkaisen sukupuolen. Hänen varmat askeleensa, sulavat lanneliikkeensä ja varma vientinsä takaavat alati vaihtuvat tanssipartnerit.

Markku Aron tanssilavakeikka Vesivehmaan Jenkkapirtillä.

Hän on Timo Honkanen. Markku Aro toi tämän lappeenrantalaisen parkettien partaveitsen peräti 160 kilometrin päähän Päijät-Hämeen sydämeen.

- Olemme Markun kanssa aika lailla samaa ikäluokkaa. Hän on pysynyt pinnalla, ja olen itsekin tykännyt tanssia, Timo kertoo.

Sulavilla lanneliikkeilläsi riittää vientiä koko illan?

- Liikkeeni ovat niitä itärajan peruja, kasakkatyyliä!

Markku Aron tanssilavakeikka Vesivehmaan Jenkkapirtillä.


Teksti:
Eetu Ampuja
Kuvat:
Panu Salonen, Eetu Ampuja

Katso Seuraavaksi

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!