Rocklegendat Michael Monroe ja Remu Aaltonen harvinaisessa yhteishaastattelussa: Olemme sielunveljiä!
Rocklegendat Remu Aaltonen, 69, ja Michael Monroe, 55, ovat hyvää pataa keskenään. Kun Remu ilmoitti loppukesästä lähtevänsä ensi tammikuussa 70-vuotispäiviensä jälkeen Helsingin jäähalliin huipentuvalle Last Call -jäähyväiskiertueelle, Mike lähti innolla mukaan.
Eläkkeelle jäävä Remu tekee viimeiset keikkansa limusiinilla - kuva!
Seiska tapasi rockveijarit toissaviikonloppuna Espanjan Fuengirolassa, jossa Mike tähditti Remu & Hurriganesin keikkaa loppuunmyydyn Fugefest-yleisön edessä.
– Tämä on minulle suuri kunnia ja etuoikeus. Keikkojen kautta pääsen osoittamaan arvostukseni ja kunnioitukseni suurelle mestarille. Ilman Remua suomalainen rock ei olisi sitä, mitä se parhaimmillaan nykyään on, hehkuttaa Mike.
– Kun kuulin Roadrunner lp:n ensimmäistä kertaa, se oli jotain coolia. Jumakauta, hän lisää.
Sittemmin kaksikosta on tullut hyvät ystävät. Viime syksynä Mike vieraili Remun tuoreimmalla Electric Play -albumilla.
Remu palasi pitkästä aikaa studioon - katso, miten rokkivaari pärjäsi!
– Olemme sielunveljet. Ystäviä, joiden yhteys ei ala mistään eikä lopu mihinkään, vaan se vain on, Mike lisää.
Vaikka Remun ja Miken ystävyys on syvällä, he ovat lavalla toistensa vastakohdat. Siinä missä jalkavaivainen Remu tarvitsee talutusapua noustakseen rumpujensa taakse, Mike säntäilee lavalla kuin mikäkin Duracell-pupu.
– Mike on luonnonlapsi. Vaikka hän muistuttaa tukkansa takia tarhapöllöä ja eleidensä puolesta maragattia, hän on musikaalisesti erittäin lahjakas. Hänelle ei tarvitse kahta kertaa sanoa samaa asiaa, kun hän vetää sen, Remu kehuu.
Michael Monroe huumehuuruisesta elämästään: Käytin sekaisin heroiinia ja amfetamiinia!
Remuun ovat jättäneet jälkensä niin 20 vuotta sitten sattunut koiravaljakko-onnettomuus kuin muutaman vuoden takainen autokolari.
– Jalat ovat solmussa, mutta ei sillä ole mitään väliä, Remu kuittaa.
– Vaikka olen ollut lekureissa ja huonossa vedossa, olen hoitanut silti keikat. Välillä jätkät ovat kantaneet minut johonkin tv-ohjelmaankin, hän lisää.
Remun luotsaama Hurriganes viitoitti 1970-luvulla tietä suomalaisille bändeille. Sen vanavedessä seurasi myös Hanoi Rocks Miken ja Andy McCoyn johdolla.
– Me otimme pallon, ja heitimme sitä vielä eteenpäin. Veimme suomalaisen aidon rock’n’rollin soihtua hieman pidemmälle, Mike toteaa viitaten yhtyeen saamaan suosioon Japanissa ja USA:ssa asti.
Yksi asia on kuitenkin jäänyt Miken hampaankoloon.
Remu Aaltonen ei löydä haluamaansa naista: Daameilla on niittejä perskarvoissa!
– En milloinkaan nähnyt Remua, Albert Järvistä ja Cisse Häkkistä yhdessä lavalla. Lähellä se oli, kun olin kerran jo matkustanut seuraamaan yhtyeen keikkaa Helsingin Kolmen sepän patsaalle. Odotin siellä innoissani, kun tuli tieto keikan peruuntumisesta, Mike muistelee.
– Minulla on vieläkin tapahtuman juliste kotona. Pöllin sen jostain bussipysäkiltä, hän räkättää.
Remusta poiketen Mike ei ole miettinyt lavoilta vetäytymistä.
– Rakastan esiintyä, se on parasta voimistelua.