Räväkkä hiihtäjäkaunotar Anita Korva tähtää ammattisotilaaksi: ”Se mahdollistaisi ammattiurheilemisen!”
Suomalaisia urheilijoita syytetään usein värittömyydestä. Monet nykypäivän atleetit ovat harmaita kommenttiautomaatteja, jotka heittävät samoja latteuksia lähes lajista riippumatta: ”Parhaani yritän, katsotaan mihin se riittää” ja niin edelleen.
Kainuun Hiihtoseuraa edustava Anita Korva, 20, ei kuulu tähän joukkoon. Suomalaisen hiihdon supertoivo on räväkkä luonnonlapsi, joka ei hissuttele sukkasillaan siviilissä kuin myöskään median edessä. Hän täräyttää tiskiin surutta rehellisen mielipiteensä.
– Olen vain täysin oma itseni enkä esitä yhtään mitään. Olen sellainen kuin olen, Anita sanoo Seiskan reportterille ja katsoo tuimasti silmiin.
Haastatteluhetkellä Rukalla Anitan silmät ovat kostua. Itku ei ole kaukana, sillä nuorukaisen maailmancupin kisa ei ole mennyt putkeen. Ei sinne päinkään.
– Tunne ladulla oli ihan järkyttävä! En ole varmaan koskaan hiihtänyt näin huonosti. Onhan tämä aivan… kröhömm, surkeaa hiihtää näitä vauhteja. Ei yhtään hauskaa.
Kunnianhimoinen hiihtolupaus suorastaan kihisee kiukusta. Se on hyvä merkki tulevia kisoja varten.
– Kunhan nyt pääsisi kunnon kisakuntoon, niin nuorten MM-kisat olisivat tavoitteena. Ja jos nuorten maailmancupia pääsisi kiertämään, rauhoittunut Anita listaa tavoitteensa.
Syksyn vaikeudet ovat yllättäneet. Viime kausi lupasi paljon: nuorten MM-kisoista kolme pronssia pokannut ja SM-kisoissakin säväyttänyt Anita murtautui 19-vuotiaana Suomen hiihtohuipulle. Hän teki myös aikuisten arvokisadebyyttinsä Seefeldin MM-kisoissa.
Sen jälkeen valmentajakin vaihtui guruna pidettyyn Olli Ohtoseen, mutta tahmaista on ollut. Osasyy siihen on syyskuussa alkanut asepalvelus Kainuun prikaatissa.
– Varmasti sillä on ollut vaikutusta. Intti oli iso tekijä harjoituskauteen valmistautumisessa. Pitää pistää senkin piikkiin jotain, ettei tässä olisi niin ihmeissään, Anita hymähtää.
Anita ei käy armeijaa huvikseen. Vuoden mittainen asepalvelus voi hyvinkin venähtää.
– Keskityn täysillä hiihtoon, mutta hyvä paikkahan siellä olisi urheilualiupseerina. Se olisi tavoitteena. Se olisi hyvä tuki urheiluun ja mahdollistaisi ammattiurheilemisen.
Aseetkaan eivät ujostuta, kun vapaa-ajan harrastuksena on metsästys.
– Onhan se vähän erilaista ampua rynkyllä kuin metsästysaseella. Aika vähän olemme päässeet ampumaan, mutta olen kyllä ihan kohtalainen ampuja, hiihtäjä virnistää.