Sauli Niinistö pitää yhtä asiaa tasavallan presidentin virassa hiukan kiusallisena: ”Siihen on vaikea tottua!”
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kävi Seiskan erikoishaastattelussa kiireisen vaalikampanjassa keskellä.
Ennen presidenttiyttänne pohdittiin, miten Sauli Niinistö mahtaa viihtyä Mäntyniemessä. Miten olette sinne kotiutunut?
– No, ihminenhän kotiutuu minne tahansa. Tämä ei ole mikään moite Mäntyniemeä kohtaan. Tietenkin se on kodiksi varovaisesti sanottuna arkkitehtoninen.
Presidentti-instituutio nojaa perinteisiin ja etikettiin. Onko teillä ollut vaikeaa totutella pokkurointiin ja passaamisen?
– Se on välillä hiukan kiusallista. Siksi pyrimme osin tietoisesti elämään ihan normaalia elämää. Teemme esimerkiksi kaikki vähänkin vapaa-aikaan liittyvät matkat omalla autolla. Kaupoissakin tekisi ehkä mieli käydä vähän useammin. Siihen on vähän vaikea tottua, mutta pärjäillään siinäkin.
Vietätte ilmeisesti myös jonkin verran aikaa siviilikodissanne Espoossa.
– Tänä vuonna siihen ei ole ollut kauheasti mahdollisuuksia. Kun siihen on tilaisuus, olemme siellä viikonloppuja, koska siviilikodissa ei kannata lähteä vain piipahtamaan.
Päivänpolitiikassa teidät tunnettiin toiminnan miehenä. Onko teitä ärsyttänyt katsoa vierestä vatulointia?
– (naurua) Ei, koska minulla riittää edelleenkin omissa hommissa ihan tarpeeksi toimintaa. Jos olette seurannut, niin kyllä minä alkuvuosina jonkun kerran taisin kerrata puheissani eduskunnalle Ahon ja Lipposen aikoja. Totesin, että tekivät kun tehtävä on. Minusta tämän vuosikymmenen alussa tapahtui aika vähän. Nythän sitten tapahtuu jo enemmän. Ainakin tämän hallituksen aikana on ollut paljon yritystä.
Presidentti niin kuin muutkin julkisuuden henkilöt ovat nykyään yhden virheen päässä uran tuhoutumisesta. Pelottaako teitä möhlääminen?
– (naurua) Olen tietysti aika varovainen jo pelkästään juristinkoulutuksen vuoksi. En tiedä, pelkääkö sitä tai varooko, mutta totta kai pyrin tekemään asiat parhaan kykyni mukaan.
Kysyitte kirjailija Paul Austerilta syyskuussa, tunteeko hän Paul Austerin. Tunnetteko te Sauli Niinistön?
– (naurua) Jotenkuten, osapuilleen. Kysymykseni johtui siitä, että Auster, kuten muutkin amerikanjuutalaiset kirjailijat, pyörittävät hahmojaan niin, että päällimmäiseksi tuntumaksi jää, että päähenkilöt eivät oikein tunnista itseään vaan joutuvat paljon askartelemaan. Niin kuin huomattiin, hän vastasi hieman kryptisesti. Kyllähän jokaisella ihmisellä varmaan löytyy kysymyksiä itsensä suhteen.
Minkälaiset kysymykset ovat pyörineet teidän päässänne viime aikoina?
– En sanoisi, että mitkään spesiaalit. Ainahan sitä vähän tarkkailee ja miettii omaa käyttäytymistä sekä ajattelua. Miksi minä tähän ajatukseen nyt päädyin? Ei siihen kuitenkaan liian syvälle passaa mennä.
Lue tasavallan presidentin kahden aukeaman erikoishaastattelu Seiskan Ekstra-lehdestä!