Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas on kaikkien aikojen suurin suomalainen elokuva. Jättibudjetilla tehdystä eepoksesta haluttiin saada mahdollisimman autenttinen, eikä pieniin detaljeihin huomiota kiinnittävä ohjaaja halunnut jättää kiveäkään kääntämättä.
Se taas tarkoitti, että näyttelijöiltä vaadittiin paljon.
– Elokuvaa tehdessä tiesimme, että pyrittiin aitoon ilmaisuun ja lopputuloksesta haluttiin mahdollisimman autenttinen. Moni kuvauspäivä olikin sellainen, että kyllä se työstä kävi, Jussi Vatanen naurahtaa Seiskalle.
Koskelaa esittävän Vatasen mieleen on jäänyt erityisesti elokuvan avauskohtauksiin kuuluva suon ylitys. Massiivista joukkokohtausta kuvattiin useampi päivä.
– Sitä suota kyllä ylitettiin pitkään ja hartaasti.
Myös Antero Rokkana roolissaan loistava Eero Aho myöntää rankan kuvausrupeaman jättäneen jälkensä.
– Kuvausten jälkeen oli kyllä takki tyhjä. Leffan teko on aina intensiivistä, kun kuvataan peräkkäin 10-tuntisia päiviä. Mutta tässä (Tuntemattomassa) kuvauspäiviä oli melkein kolminkertainen määrä tavalliseen kotimaiseen elokuvaan verrattuna.
– Se oli fyysisesti raskasta, koska pyörimme pitkin soita kaikkien varusteiden ja aseiden kanssa. 10 tunnin jälkeen ase kaulassa tuntui siltä, kuin olisi ollut siimalla levypainot kaulassa.
Aho muistelee suorittaneensa oman varusmiespalveluksensa 1990-luvun vaihteessa.
– Senkin ajan varustus oli 400 kertaa laadukkaampaa kuin 1940-luvulla. Ne painoivat kuvauksissa jumalattomasti ihan joka paikkaan.
Eikä kukaan päässyt lepäämään laakereillaan edes pitkien kuvauspäivien jälkeen. Päinvastoin, Louhimies marssitti näyttelijät keskelle korpea.
– Se oli alun perinkin sovittu metodi: kaikki opettelisivat käyttämään sotilasvarusteita ja yöpyisivät puolijoukkueteltoissa. Kyllä sen pitäisi valkokankaalla kasvoista näkyä, että siellä on nukuttu huonosti ja oltu hyttysten armoilla, Louhimies sanoo Seiskalle.
– Olen tosi ylpeä kaikista näyttelijöistä. Kaikki laittoivat itsensä isosti peliin.
Vatanen allekirjoittaa ohjaajan metodien toimivuuden. Ne kuulemma palvelivat hyvin tarkoitustaan.
– Olihan se aika erilainen fiilis lähteä huonosti nukutun yön ja kipinävuorojen jälkeen näyttelemään, kuin että jos olisi yöpynyt jossain hotellissa ja vetänyt kunnon aamupalat alle. Kyllä se helpotti eläytymistä.
