Muistijälkitestillä selvitetään, puhuuko epäilty totta: suojelee syyttömiä!

Muistijälkitestejä on tehty Suomessa vuodesta 1994, mutta viime vuosina sen käyttö on ollut kesannolla. Nyt uusi langaton laitteisto kulkee poliisin mukana salkussa.

– Menetelmä on erittäin kustannustehokas, etenkin jos on monta rikoksesta epäiltyä. Uutta laitetta on käytetty parikymmentä kertaa, eikä vielä ole osunut kohdalle henkilöä, joka olisi myöhemmin esitutkinnassa osoitettu tekijäksi. Sen sijaan sillä on saatu poissuljettua useita syyttömiä rikoksesta epäiltyjä, muistijälkiasiantuntija Jan Aarnisalo paljastaa.

Käytöstä poistettu vanha muistijälkilaitteisto oli sidottu kahteen huoneeseen ja VHS-laitteistoon.

Suomessa testi tehdään vain rikoksesta epäillyille, ja se on vapaaehtoinen.

– Suomen lain nojalla todistajalla on totuudessapysymisvelvollisuus, emmekä sitä kyseenalaista. Epäiltyhän saa puhua kuulusteluissa mitä sylki suuhun tuo.

Muistijälkitestin käyttö edellyttää, että rikoksesta on käytössä salaista tietoa, joka on vain poliisin ja tekijän tiedossa. Yhtä tärkeää on, että yksityiskohtia on niin paljon, että kriittisiä kysymyksiä saadaan kasaan riittävästi.

– Valhereaktiota ei ole tieteellisesti todistettu. Testin tuloksia verrataan alussa annettavaan selkeään valheeseen, esimerkiksi oman nimen kiistämiseen. Jos kysymyssarjoja on kymmenen, testattavalla henkilöllä on yksi mahdollisuus kymmenestä miljoonasta osua kaikkiin oikeisiin vaihtoehtoihin ilman syyllistä tietoa, Aarnisalo huomauttaa.

Testattavalle pannaan sormiin anturit, jotka mittaavat ihon sähkönjohtokykyä ja pulssia.

Muistijälkitestistä puhutaan usein valheenpaljastuksena, mutta siitä ei ole kyse.

– Suomalainen tapa poikkeaa kysymystekniikaltaan täysin esimerkiksi USA:ssa käytettävästä, jossa kysytään vain yksittäisiä kysymyksiä. Emme pyri paljastamaan valheita, tutkija selvittää.

– Olen ollut testaamassa henkilöä, jota epäiltiin pesäpallomailalla tehdystä henkirikoksesta. Tutkittava reagoi mailaan poikkeavasti, mutta hän selitti sitä myöhemmin kuulusteluissa. Epäilty myönsi käyttäneensä välinettä aivan toisessa pahoinpitelyssä, joka ei ollut poliisin tiedossa. Useammin väärä reagointi perustuu kuitenkin johonkin tunnesiteeseen, kuten omaan harrastukseen, joka sattuu liittymään rikoksen tekotapaan. Siksi yksittäisiä kysymyksiä tulee välttää.

Luotettavan tuloksen edellytys on, että testi tehdään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mielellään ennen ensimmäistäkään kuulustelua. Jos epäilty on saanut tietoonsa teon yksityiskohtia mediasta tai kuulopuheista, tulos ei ole käyttökelpoinen.

Hyvä esimerkki tilanteesta, jossa testin tekeminen ei ollut järkevää, on Anneli Auerin tapaus. Hänen muistijälkitestinsä todettiin myöhemmin arvottomaksi.

– Olen ymmärtänyt, että Auerin testi tehtiin keskellä esitutkintaa tilanteessa, jossa kaikki tieto oli reposteltu jo julkisuudessa. Sellaisen tuloksen hyödyntämismahdollisuus on todistusarvoltaan nolla, Aarnisalo toteaa.

Yleisin kysymys muistijälkitestiin liittyen on, voiko siinä huijata. Aarnisalo nimeää kaksi eri ryhmää, joihin menetelmä ei tehoa.

– Psykopaattihan ei sinänsä laitetta huijaa, koska he eivät reagoi asioihin niin kuin normaali ihminen. Usein vedotaan myös humalatilasta johtuvaan muistamattomuuteen, ja se on toki mahdollista, hän kertoo.

Muistijälkitesti perustuu teknisesti ihon hikoiluun. – Jos testattava ei reagoi, käytämme totuusseerumia, eli geeliä, joka vahvistaa ihon sähkönjohtokykyä.

Mahdollisia kepulikonsteja kontrolloidaan sillä, että testi videoidaan.

– Kun testiin vapaaehtoisesti suostunut henkilö pannaan piuhoihin, jokainen liike tai yskäisy vääristää näytölle piirtyvää käyrää. Testin kuvaamalla varmistetaan jälkikäteen, jos on esimerkiksi nieleskelty tiettyjen kysymysten kohdalla. Huijata siis voi, mutta se että siitä tehtäisiin väärä tulkinta, on mahdollista mutta varsin epätodennäköistä.