Mikko Alatalo suhteestaan Juice Leskiseen: Rakastimme toisiamme!
Mikko Tapio Alatalo muistaa sen ensikohtaamisen loppuelämänsä. Tamperelaisen kuppilan nurkkapöydässä esittäydyttiin, otettiin kulaukset kaljaa ja alettiin puhua musiikista. Sitten vahvoja rillejä käyttänyt nuorukainen alkoi kaivella laukkuaan.
– Hänellä oli valtava määrä vahakantisia vihkoja, jotka olivat täynnä laulutekstejä. Niitä oli todella raapustettu kannesta kanteen, ja niissä kaikissa oli ihan täydellinen runorytmi loppusointuineen. Mietin, että mikäs kaveri se tämä on, Mikko muistelee Seiskalle.
Vuosi oli 1971, ja Savon murretta suoltanut muukalainen oli muuan Juice Leskinen.
– Hänen johdollaan kuroimme nopeasti umpeen sen eron, joka vallitsi suomalaisen lällärilyriikan ja angloamerikkalaisen rock-lyriikan välillä. Erilaisia käännöskappaleita oli toki ollut, mutta Juice synnytti Manse-rockin ja suomenkielisen rockin ylipäänsä.
Bob Dylania fanittaneista opiskelijakolleista tuli nopeasti ystäviä. Mikko muistaa olleensa parivaljakosta enemmän innokas touhottaja, Juice puolestaan analyyttinen tarkkailija.
– Juice oli parhaimmillaan aivan äärimmäisen hauskaa seuraa. Meillä oli tosi hauskoja iltoja, ja meistä kehittyi läheisiä toisillemme. Hän oli hyvin herkkä, ja meillä oli valtavan hieno suhde. Voi sanoa, että rakastimme toisiamme – ystävinä, Mikko alleviivaa Seiskalle.
– Minulla on ikävä juuri sitä nuorta, pitkätukkaista poikaa, joka oli enempi runopoika, ei niinkään sitä myöhempää kuningasta. Juice osasi olla myös kulmikas tyyppi. Silloin kaikki sujui, kun tyydyin pikkuveljen rooliini; hänen täytyi saada olla isoveli ja porukan kingi.