Martti Suosalo nousee lavalle 250 kertaa vuodessa – tiukka viina ei maistu: En jaksaisi, jos ryyppäisin!
Martti Suosalon, 55, rujot kasvot valtaavat valkokankaan 1. joulukuuta, kun Inari Niemen ohjaama Joulumaa saa ensi-iltansa. Hän esittää draamakomediassa mysteerimiestä, joka ilmestyy yllättäen keskelle vähemmän idyllistä maalaisjoulua.
– Ohjaaja kannusti minua olemaan aika lailla oma itseni, mikä on ainakin itselleni näyttelijänä vaikeinta, Martti kertoo.
– Kiva, että pääsee tekemään tällaisiakin rooleja.
Martti Suosalo: Tällaisen kirjeen kirjoitin joulupukille!
Martilla rooleja toden totta riittää. Hänelle tekee pelkästään tänä vuonna kolme täyspitkää elokuvaa, kolme teatteriensi-iltaa ja käsittämättömät 250 näytöstä.
Miten oikein jaksat?
– Oikein hyvin! Ei minulla ole mitään ongelmia, hän naurahtaa Seiskalle.
– Kun ei juo viinaa eikä polta tupakkia, niin kyllä sitä jaksaa.
Ollakseen aikansa suurimpia suomalaisnäyttelijöitä Martti ei elä romanttisen renttuista taiteilijaelämää.
– 1970-luvulla oli itsestään selvää, että esitysten jälkeen mentiin pubiin. Mutta sellainen rilluttelu ei enää nykyään kuulu aktiivisen taiteilijan elämään, hän painottaa.
– Teen töitä niin kovalla tahdilla, ettei sitä jaksaisi. Ja mitä järkeä siinä olisi muutenkaan, kun en meinaa nytkään nähdä tarpeeksi perhettäni.
Martti sanoo kippistelevänsä harvoin.
– Juominen tyhmentää. Hyvän ruoan kanssa voin nauttia viiniä, mutta tiukkoihin viinoihin en koske ollenkaan.
Niinä harvoina hetkinä kun Martti suo itselleen luvan rentoutua, hän uppoaa kotisohvaansa.
– Television katselu on lomapäivieni harrastus. Siihen ei tarvitse käyttää lainkaan aivoja.
– Silloin aivot vain ajelehtivat ja supistuvat jonnekin koloon paitsi uutisia ja luonto-ohjelmia katsellessa. Ne ovat mahtavia.
Martti Suosalo sai hilpeän fanilahjan - kuva!
Moni muukin suosii samaa rentoutumiskeinoa, ja sen on Marttikin huomannut. Yksi maamme tunnetuimmista näyttelijöistä kertoo, kuinka joku aina silloin tällöin pysäyttää hänet kadulla ja haluaa vaihtaa sanasen jostakin roolisuorituksesta.
– On paljon kadunmiehiä ja -naisia, jotka tulevat juttelemaan ja kertovat saavansa lohtua jostakin elokuvasta. Samoin monet linnakundit, he kun ovat katsoneet kaikki mahdolliset leffat ja sarjat.
55 vuotta ei ole näyttelijälle ikä eikä mikään. Marttikin sanoo rakastavansa työtään niin paljon, ettei ”missään nimessä odota eläkepäiviä.”
– En! Tästä työstä jäädään eläkkeelle vasta sitten, kun ei enää muista vuorosanoja tai ei voi enää raahautua lavalle. Minut saa viedä sieltä köydellä pois! hän nauraa.
Näyttämö on kuulemma niin rakas paikka, että estradista on tullut hänelle kuin toinen koti.
– Sieltä ei halua pois, mutta jonain päivänä sekin hetki koittaa. En halua vielä edes ajatella sitä.
– Olen iloinen, että olen saanut elää näin etuoikeutettua elämää. Rankkuuksien puhuminen tämän työn yhteydessä on minusta rikollista.