Lapsensa omaishoitaja Sanna Kiiski: Ystäviä on kaikonnut ympäriltämme!

Juontaja-toimittaja Sanna Kiiski toimii imukudossyövästä toipuvan esikoispoikansa Benin, 4, omaishoitajana toukokuun loppuun saakka.

– Toukokuun loppuun sakka on hoidot ja terapiat suunnniteltu, menemme koko perhe niiden ehdoilla. Teen siinä sivussa muutamia tv-projekteja ja tuurausta Radio Novalla, Sanna kertoo.

Kovista hoidoista toipuva Ben voi jo paremmin, mutta perhe ei suunnittele arkeaan yhtä kuukautta pidemmälle.

– Benillä on kerran kuussa verikokeet, ja sitten tiedämme, mitä tapahtuu, Sanna kertoo.

Sanna kertoo Benin voivan hyvin, vaikka monet perustaidot piti sairastumisen jälkeen opetella uusiksi, kuten juokseminen ja potalla käynti.

– Ben tulee pitkään olemaan erityislapsi monella tapaa, vaikka nyt näyttäisi siltä, että syöpä on selätetty. Hoidoista on tullut meille normaalia elämää, olemme edelleen se sama perhe kuin ennen. Meihin kuitenkin suhtaudutaan eri tavalla, ja ihmisiä on hävinnyt ympäriltämme, Sanna harmittelee.

Sanna kummeksuu ihmisten asennetta sairastuneita kohtaan.

– Ihmiset miettivät usein, etteikö se sairastaminen jo ollut siinä, että vieläkö käytte hoidoissa. Tämä on nyt meidän arkeamme, ja kukaan ei pysty antamaan aikaa, milloin tämä loppuu.

Sanna lapsiensa Benin, Main ja Livin kanssa.

Sanna tietää monia, joiden ympäriltä jopa ystävät ja sukulaist ovat kaikonneet, koska arki erityislapsen kanssa on haastavaa.

– Toivon, että ihmiset ottaisivat lapsiperheen ihan tavallisena perheenä. Suomessa on paljon erityislapsia, joiden arki on hankalaa. Tietenkin erityisyys pitäisi jossain tapauksissa ottaa huomioon, mutta vähän samalla tavalla kuin esimerkiksi keliakia huomioidaan.

Syyksi läheisten kaikkoamiseen Sanna arvelee ihmisten pelot erilaisuutta kohtaan.

- Usein tuntuu siltä, että sana erityislapsi, sana erityinen, on positiivinen vain lapsen vanhempien suussa.