Journalistiopiskelija Mia Jussinniemen koulutyö Jari Aarnioon liittyvästä tynnyrivyyhdistä kasvoi valtavaksi tutkivan journalismin työmaaksi: ”Pasila-syndrooma -podcast vie koko elämäní!”
Journalistiopiskelija Mia Jussinniemi, 45, ei osannut kuvitella, millaiseksi työmaaksi yksi koulutyö kasvaisi. Hän kuvailee Pasila-syndrooma-podcast-sarjaansa lapasesta lähteneeksi journalistin eettisten ohjeiden pohdinnaksi.
– Luennon jälkeen aloin huomioida, miten asioista uutisoidaan. Jari Aarnio -jutun käsittely alkoi sattumalta samalla hovioikeudessa. Ihmettelin, miksi vain syyttäjän ääni kuuluu mediassa, Mia muistelee.
Sarjasta kasvoi hiljalleen kaiken ajan syövä tutkivan journalismin työmaa.
– Pasila-syndrooma vie koko elämäni. Useita tunteja joka päivä, enkä ole vuoteen pitänyt lomaa. Palkkaa ei hommasta tule, mutta asian yhteyskunnallinen merkitys on niin suuri, etten aio lopettaa kesken.
Tynnyrivyyhti on monimutkaisuuteensa ja -puolisuutensa takia tutkiville journalisteille aivan loputon aarreaitta. Asiaa käsittelevä toimittaja tosin leimataan usein joko Aarnion tai syyttäjän leiriin.
– Ihmettelen asetelmaa kovasti. Miksi minun väitetään puolustavan Aarniota, vaikka en käsittele häntä, vaan tynnyrivyyhdin tutkintaa.
Tämä ei ole Aarnio-oikeudenkäynti, vaikka hän juttuun liittyykin. Minä en tiedä, onko joku syyllinen vai syytön. Tutkin viranomaisten toimia, Mia toteaa.
– Tämä koskee muitakin kuin Aarniota. Oli hän syyllinen tai ei, meidän kaikkien oikeusturvan kannalta on äärimmäisen tärkeää selvittää, miksi maan parhaat tutkijat ovat tehneet jutussa niin paljon virheitä, hän lisää.
Helsingin Sanomien toimittajien Susanna Reinbothin ja Minna Passin Keisari Aarnio -kirja puolestaan usein mielletään edustavan ihmeellisen Aarnion puolesta tai vastaan -kahtiajaon toiselle laidalle, vaikka heidän työnsä perustuu pitkälti samaan materiaalin kuin Pasila Syndrooma. Pasila-syndrooma tosin tutkii eri asioita kuin Reinboth ja Massi ovat kirjassaan tutkineet, joten median kuviteltu leirijako on siinäkin mielessä erikoinen.
Tutkivaa vyyhdissä riittää, sillä Aarnio-vyyhti on Suomen historian laajin rikostutkinta, jonka esitutkintamateriaali käsittää hiukan alle 40 000 sivua. Mia on yksi harvoista, joka on lukenut sen läpi.
Hän laski, että materiaalin kahlaamiseen menisi ilman taukoja suunnilleen neljä kuukautta kahdeksantuntisia työpäiviä. Laskelman jälkeen juttuun on tosin tullut lisätutkintapöytäkirjojen myötä noin 8 000 sivua lisää.
Mia nähdään sunnuntaina myös Keisari Aarnio Talk Show’ssa tunnettujen rikostoimittajien Rami Mäkisen ja Jarkko Sipilän kanssa.
– Oli outoa, kun minua vaadittiin selittämään, miksi en ole kertonut yhtä asiaa, joka on jo ollut esillä kaikkialla. Muilta ei kuitenkaan kysytty, mikseivät he ole kirjoittaneet asioista, joista minä olen kertonut, vaikka ne ovat kaikkien saatavilla. Olen Riku Rantalan huomautuksesta kuitenkin kiitollinen, sillä sen johdosta aloin tutkia kyseistä asiaa, ja löysin uusia, mielenkiintoisia seikkoja, Mia vihjaa.
– Uskon, että me kaikki odotamme päivää, kun kukaan ei voi saada uusia syytteitä. Toivottavasti Aarnio kertoo silloin, mitä oikeasti tapahtui.