Ingrid-rakkaansa kanssa Meksikossa asuva Timo Tolkki: Tunnen ensimmäistä kertaa olevani onnellinen
Helsingin Maunulan uurnalehdon läpi käy hyytävä viima joulukuisena aamuna. Ensimmäinen adventti on juuri käynnistänyt joulun odotuksen, kun paikalle astelee lähes kaksimetrinen ja 140-kiloinen jättiläinen nahkarotsissaan ja maihareissaan.
Mies pysähtyy pienen sukuhaudan eteen huokaisten ja kaivaa taskustaan kynttilän. Tunnelma muuttuu lämpimäksi, kun tuli leimahtaa liekkiin.
Loimu paljastaa jättiläisen silmäkulmien kostuneen päässä myllertävien muistojen myrskytessä mielessä.
– Kaipaan sinua, isä, hevilegenda Timo Tolkki, 54, kuiskaa ja laskee isänsä haudalle kynttilän vapisevin käsin.
Stratovarius-yhtyeen myötä maailmantähdeksi noussut Timo kertoo elämänsä olleen rocktähteydestä huolimatta täynnä surua ja traagisia tapahtumia. Erityisesti joulun alla Timo kertoo usein miettivänsä lapsuutensa hirveintä päivää, joka muutti hänen elämänsä pysyvästi.
– Olin 12-vuotias, kun faija tappoi itsensä. Mulla oli viikkoa aikaisemmin ollut synttärit, ja faija osti mulle akvaarion. Muistan vain, että isä oli synttäreillä tosi tuima eikä hymyillyt pätkääkään, Timo muistelee.
Isän traaginen ratkaisu muutti Timo Tolkin elämän – ”Olisin kuollut ilman kitaraani”
Timon mukaan itsemurha ei tullut täytenä yllätyksenä.
– Faijalla oli paha alkoholiongelma, ja hän oli puhunut itsarista vuosia. Hänellä oli monta kertaa taju kankaalla, kun ambulanssi tuli hakemaan häntä himasta. Sitä mä jouduin usein pienenä katselemaan. Itkin usein itseni uneen, ja heräsin tyynyliina litimärkänä kyynelistä.
Itsemurhan jälkeiset hetket ovat Timolle hämärän peitossa.
– Heti faijan kuoleman jälkeen muutimme Klaukkalaan. Sain oman huoneen, jossa mulla oli faijan ostama akvaario. Äiti vei mua terapiaan, mutta terapeutti oli sanonut, ettei mua voi auttaa, koska olin liian lukossa.
Muusikko Timo Tolkki avoimena mielenterveysongelmistaan: Kaikki johtuu lapsuudestani
Timo löysi pelastuksensa musiikista.
– Aloin soittaa kitaraa. Purin soittoon kaiken tuskan, ja jopa nukuinkin kitaran kanssa. Olen täysin varma, että olisin kuollut ilman kitaraani.
Timo kertoo kärsineensä vakavista mielenterveysongelmista, jotka hän uskoo johtuvan lapsuuden-traumoista.
– Minulla todettiin vuonna 2004 kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka jälkeen olen ollut usein sairaalassa ja terapiassa. Kaikki johtuu lapsuudestani. Tavallaan se on lahja, sillä ilman traumoja minulla ei olisi näitä tunteita, joista ammennan musiikkia.
Tällä hetkellä kitaristi kertoo viettävänsä elämänsä onnellisinta aikaa asuessaan Meksikossa Montereyn kaupungissa Ingrid-rakkaansa kanssa.
– Olen niin kaukana kaikesta, että tunnen ensimmäistä kertaa elämässäni olevani onnellinen. Rakastan Ingridiä, ja aiomme yhä mennä naimisiiin keväällä, Timo sanoo.