10 vuotta Jokelan koulusurmista - Janne todisti karmeaa verilöylyä: Pakenimme ampujaa rikotusta ikkunasta!

Taivaalta tihuttava vesi sotkee Jokelan koulukeskuksen pihan märäksi lumimössöksi.

– Nyt on enemmän räntää. Sinä päivänä lumi oli vasta satanut maahan, 28-vuotias Janne (nimi muutettu) muistelee Seiskalle.

Sinä päivänä, kymmenen vuotta sitten noin kello 11:40, Janne oli kavereineen lopettamaisillaan lounasta lukion ruokalassa.

– Olin juuri palauttanut tarjottimen ja lähdössä ruokalasta, kun kuulin opettajan huutavan hädissään portaikkoa kohti käveleville oppilaille, että ”älkää menkö sinne!” Hän oli aivan kauhuissaan, Janne muistelee.

Poliisi kertoo: Näin ehkäistään koulusurmia - "Heikot signaalit tulevat lähipiiristä"

Hetkeä aiemmin Pekka-Eric Auvinen oli kerrosta alempana teloittanut ensimmäiset uhrinsa.

Janne ja kaverit eivät olleet kuulleet laukauksia ruokalaan. He eivät osanneet pelätä, ihmettelivät vain opettajansa outoa reaktiota.

– Tajusimme kyllä, että jotain on meneillään, ja seurasimme muita ulos.

– Kävelimme läheiselle parkkipaikalle, ja odotimme. Jotkut sanoivat, että näinköhän sisällä on sattunut jokin kaasuvuoto.

Ei ollut, vaan kylmäverinen teurastus. Sitä ulkona värjötelleet eivät tosin tienneet, eivätkä siksi pistäneet hanttiin, kun toinen opettaja tuli ohjeistamaan heidät takaisin sisälle.

– Muistan, miten rehtori kiiruhti huolestuneen näköisenä ulkoseinän vierustaa kohti sisäänkäyntiä. En silloin arvannut näkeväni hänet viimeisen kerran.

Hämmentyneet tunnelmat jatkuivat pimeässä mutta rauhallisessa luokassa. Janne muistaa elävästi, miten hiljaisuuden rikkoi paikalla olleen opettajan synkät sanat:

– Nyt voi miettiä, mitä kaikkea koulukiusaaminen voi aiheuttaa.

– Silloin tajusin, mistä on kyse. Se vaihtoehto oli käynyt mielessä aiemminkin, mutta ne sanat toivat varmistuksen, Janne nielaisee.

Kotialttari ja veriuhri: koulusurmavalmistelun pääepäilty palvoi Jokelan ampujaa

Hän sanoo arvanneensa heti, kenestä oli kyse.

– Pekka oli ainoa henkilö, joka sopi siihen profiiliin.

Paha aavistus oli alkanut hiipiä mieleen jo aiemmin samalla viikolla.

– Jotkut puhuivat, että Pekka on hankkinut aseen, että pitäisikö olla huolissaan.

Jonkin ajan kuluttua luokassa värjötelleet oppilaat näkivät ikkunoiden takana raskaasti varustautuneita poliiseja.

– Ymmärsimme, että nyt on tosi kyseessä.

Yhtäkkiä pari entistä oppilasta, jotka olivat koululla järjestämässä tapahtumaa, ryntäsivät yleisavaimilla sisään.

– He huusivat: ”Nyt se ampuja on tulossa tänne!” Kaikki menivät paniikkiin, huusivat ja itkivät. Silloin mietin itsekin, että oliko se tässä.

– Sitten joku tarttui tuoliin ja hakkasi sillä ikkunan rikki. Juoksimme kaikki ulos lumisateeseen.

Hysteeriset oppilaat suuntasivat läheiselle kirkolle, josta muodostui myöhemmin kriisiavun keskus. Pian poliisi saapui paikalle ja alkoi kerätä selviytyneiden nimilistaa.

– Soittelin silti omaisille sekä ystäville ja kerroin olevani kunnossa.

Jannelle koko karmeus paljastui vasta kotona selatessaan uutisia.

Koulusurman suunnittelusta syytetyn ex-kämppis Seiskalle: Siivoaminen sai hänet raivoihinsa!

– Aika nopeasti tuli tieto, että rehtori on kuollut.

Loput seitsemän menehtynyttä tulivat ilmi myöhemmin järjestetyssä kriisitilaisuudessa.

– Siellä luettiin kaikkien uhrien nimet. Tunsin tai tiesin heistä jokaisen.

Jokelan koulukeskus pysyi suljettuna viikon. Senkään jälkeen kaikki hengissä selvinneet eivät enää kyenneet palaamaan tapahtumapaikalle.

– Joitakin oppilaita en ole nähnyt enää sen jälkeen.

– Ensimmäisenä paluupäivänä kiersimme yhdessä koulun ja kävimme paikat läpi. Muistan, miten seiniä oli maalattu ja paikkoja oli yritetty saada pirteämmiksi.

Jokin oli kuitenkin peruttamattomasti muuttunut.

– Sitä ei tahdo uskoa, että omalle koululle ja omalle kohdalle tapahtuisi mitään sellaista.

Uhrien joukossa oli viisi lukiolaista, yksi aikuisopiskelija, koulun terveydenhoitaja sekä rehtori. Jokelan koulusurmien jälkeen Suomen aselakia tiukennettiin.