Kuusi pientä tonttulakkipäistä tyttöä odottaa Seiskan väkeä kiukaislaisessa omakotitalossa nenät ikkunassa kiinni.
Tyttöjen äiti Jonna Mattila, 35, on häärännyt kaksi päivää saadakseen kotiin joulun tunnelman.
Jonna mietti pitkään, uskaltaisiko kirjoittaa toiveensa Seiskan suosittuun Jouluiloa elämään -juttusarjaan. Rohkeus kannatti. Jonnan kirje oli hyvin perusteltu.
– Tyttäreni ovat kahdeksan ja kahden vuoden väliltä. Itselläni ei ole varaa tänä vuonna ostaa lahjoja lapsilleni. Toivoisinkin, että tontut muistaisivat rakkaita tyttöjäni, joiden eteen tekisin ihan mitä vain, Jonna kirjoitti.
Lue myös: Seiska toi jouluiloa 25-vuotiaana leskeksi jääneelle kolmen lapsen äidille: Töihinmeno mahdotonta!
Vaatteet ja lelut kiertoon
Hoitovapaalla oleva Jonna maksaa asuntolainaa 820 euroa kuussa saamatta asumistukea. Kela katsoo hänen olevan kyllin rikas, koska hän omistaa 1970-luvulla rakennetun, kunnostusta vaativan talonsa. Pelkästään lämmityskulut ovat satoja euroja kuussa.
– Esimerkiksi viime maaliskuun lasku oli 700 euroa. Olen yrittänyt myydä taloa sellaiselle ihmiselle, joka antaisi meidän jäädä tähän vuokralle. Silloin saisimme ilmeisesti asumistukeakin, Jonna huokaisee.
Vaikka perheellä ei ole varaa ylimääräiseen hemmotteluun, äiti on kekseliäs.
– Lapsilla ei ole omia joulukalentereita, vaan yhteisestä kalenterista löytyy kunkin päivän kohdalle kirjoitettu mieluinen tekeminen. On uimahallipäivää ja leipomisiltaa. Tytöt ovat oppineet jakamaan lelut ja leikit. Vaatteet siirtyvät vanhimmalta seuraavaksi vanhimmalle.
Vapaata kerran kuussa
Lapsirakas Jonna on ollut kahdesti naimisissa.
– Yritimme ensimmäisen mieheni kanssa saada lasta kuusi vuotta. Lopulta tuli avioero ja uusi liitto. Sitten näitä tyttöjä alkoikin siunaantua, mutta keskinäinen arvomaailmamme oli liiaksi ristiriidassa ja erosimme, Jonna kertoo.
– Tyttöjen isä on lapsille erittäin rakas mutta usein reissuhommissa eikä sen takia ehdi lapsiaan paljoa tapaamaan.
Jonna sai yksinhuoltajuuden, mikä on ajoittain myös haastavaa, eikä itselle tahdo riittää aikaa.
– Meillä on onneksi tukiperhe, joka ottaa tytöt kerran kuussa viikonlopuksi luokseen. Silloin teen lempijuttujani. Siivoan, saunon pitkään ja hartaasti sekä kudon sohvalla sukkia. Laivaristeilyillä tykkään käydä, mutta harvoin tulee lähdettyä.
Yötyö ei onnistu
Jonna haaveilee pääsevänsä takaisin töihin kehitysvammahoitajaksi, mutta kunnasta ei tahdo löytyä hoitopaikkaa kaikille lapsille. Hoitajan työ on usein kolmivuorotyötä, mutta se ei Jonnan kohdalla onnistu. Hän toivoisi pääsevänsä edes päivävuorolaiseksi, ja töitä olisi tarjolla.
– Rakastan työskennellä kehitysvammaisten kanssa. En ole koskaan vielä ollut vakituisena työntekijänä kunnalla, mutta olen tehnyt sijaisuuksia vuodesta 2007.
Askartelu on ihanaa
Jonnan tytöt ovat intohimoisia askartelijoita ja taiteilijoita, joten pukinkonttiin piilotettiin yhteisiä puuhapaketteja. Äidin makuuhuoneen seinistä kun oli jo piirustustila päässyt loppumaan.
Lisäksi Laura, 8, toivoi uusia vaatteita. Noora, 7, kaipasi Muumi-pehmolelua. Veera, 6, haaveili Frozen-leluista, ja Saara, 5, sekä Kiira, 3, Petshop-leluista. Kaksivuotias Elli-kuopus sai suurimman paketin eli vauvanuken varusteineen.
Koska myös Jonna-äiti on ollut erityisen kiltti, Seiska toteutti hänenkin toiveensa, sillä kierrätyksestä saatu, roudariteipillä kasassa pysynyt pölynimuri veteli viimeisiään.
– Voi ei, onpa hieno, ja miten hiljainen ääni! Joudun nyt teille paljastamaan, että imuroin kotimme joka päivä, ja tämä tulee niin tarpeeseen, Jonna ihastelee ja alkaa suunnitella siivoustuokiota.