Petri, 42, on ystävyyden suurlähettiläs: levittää ilosanomaansa pyöräillen – ajanut jo yli 71 000 kilometriä!
Soratie pöllyää ja pikkukivet singahtelevat renkaiden alta, kun Petri Virolainen, 42, kurvaa kolmipyöräisellä sähköpolkupyörällä Peikonrinne-kotieläinpihalle Askolassa.
Petri on omistanut elämänsä omanlaiselleen ristiretkelle. Hän levittää ystävyyden ilosanomaa ja käy yhden miehen sotaa yksinäisyyttä vastaan. Hän on laittanut aluilleen Jotta kukaan ei jäisi yksin -projektin, jonka tavoitteena on vähentää kehitysvammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten yksinäisyyttä.
– Itselläni ei ollut yhtään ystävää 30 vuoteen, mutta 12 vuotta sitten tapasin ensimmäisen vaikeavammaisen ystäväni. Silloin aloin miettiä, miten erityistä tukea vaativien ihmisten yksinäisyyttä saisi paremmin tuotua esille, Petri kertoo.
Itse autismista kärsivä Petri alkoi vierailla vaikeavammaisten hoitokodeissa tarjoamassa ystävyyttään niille, jotka eivät sitä koskaan kokeneet.
Hän kutsuu itseään Ystävyyden suurlähettilääksi.
Petrin suurimpia iloja elämässä on pyöräily, ja joka kesä hän kiertää ympäri Suomea Seiskan ja Helkaman hänelle neljä vuotta sitten lahjoittamalla sähköavusteisella kolmipyöräisellä.
Kilometrejä on neljässä vuodessa kertynyt yli 71 000.
Tänä kesänä Petri on tehnyt kaksi pitkää, noin 2 000 kilometrin pyöräretkeä ja tavannut vaikeavammaisia ystäviään ympäri Suomea. Peikonrinne on jälkimmäisen reissun viimeisiä etappeja, mutta siellä hän ei olekaan enää tapamaassa ihmisystäviään.
– Toin possuklaanin tapaamaan kollegoita, hän nauraa.
Petrillä on matkoillaan aina mukana klaanillinen possupehmoleluja. Peikonrinteessä Petri ja possuklaani tapaavat villaporsaat Tauskin ja Tuksun, jotka röhkivät kunnioittavasti upealla asialla oleville Ystävyyden suurlähettiläille.
Petri sai ensimmäisen possupehmolelunsa Vanha Herra Nahkapään vuonna 2006.
– Otin hänet Ystävyyden suurlähettiläs -kiertueelle mukaan, ja sen jälkeen klaani on kasvanut hurjasti.
Klaani kasvoi myös Peikonrinteessä, sillä Seiska toi Petrille lahjaksi neljä uutta pehmolelua.
Possut kulkevat kätevästi Petrin E-Trike 3-v -pyörän etukorissa, ja niillä on myös oma tärkeä roolinsa ystävyyden suurlähettilästoiminnassa.
– Ne ovat kaveripossuja ja toimivat vähän kuin terapiakoirat. Kaikki tykkäävät niistä, Petri perustelee.
Petri tietää, miltä yksinäisyys tuntuu. Autisminsa takia häntä on kiusattu ja syrjitty koko ikänsä.
– Minä olin muille kuin hylätty nukke. En ole kohdannut kiusaajiani myöhemmin, mutta sen haluan heille sanoa, että enää en ole siinä asemassa. Kaikki kääntyi parempaan, kun sain ensimmäiset ystäväni, hän toteaa.
Vaikeavammaisten hoitolaitoksia ympäri Suomea kiertäessään Petri on joutunut myös huomaamaan, että kaikkialle häntä ei hyvästä tarkoituksestaan huolimatta päästetä.
– Kilpailutuksen seurauksena ylikansalliset toimijat napsivat yksi kerrallaan pienempiä hoitolaitoksia. Yhtäkkiä en pääsekään enää vierailulle hoitokoteihin, joissa olen käynyt jo monta vuotta, koska suuret yhtiöt eivät halua tuoda päivänvaloon kyseenalaisia hoitokeinojaan, Petri päivittelee.
Petri toivoo, että Ystävyyden suurlähettiläiksi ryhtyy muitakin ihmisiä. Omia pyöräretkiään hän aikoo jatkaa ulkomaille asti.
Jotta kukaan ei jäisi yksin -hankkeen tavoitteena on auttaa ymmärtämään yksinäisyyttä, herättää ihmisiä tekemään arjen tekoja yksinäisyyden vähentämiseksi ja kannustaa vapaaehtoisia toimimaan Ystävyyden suurlähettiläinä.
Petri Virolaisen aloittama valtakunnallinen hanke on saanut kolmen vuoden rahoituksen Kehitysvammaisten palvelusäätiöltä,Autismisäätiöltä ja Sexpo-säätiöltä.