Vakava syömishäiriö oli viedä Emmin hengen: ”Lukio meni salaa oksennellessa”
Helsingistä takaisin synnyinseudulleen Mikkeliin muuttanut Emmi Korhonen, 30, näyttää hyvinvoivalta nuorelta naiselta. Nuoresta iästä huolimatta menneeseen elämään mahtuu kolme elinsiirtoleikkausta ja useita vuosia kestänyt vakava syömishäiriö, joka oli viedä hengen.
– Vaikka ympärillä olisi kuinka paljon tahansa ammattiauttajia ja huolestuneita läheisiä, tajusin onneksi itse, että parantuminen mistä tahansa addiktiosta tapahtuu ennen kaikkea omasta tahdosta, Emmi sanoo.
Palataan ajassa reilusti taaksepäin. Emmin terveysvaikeudet alkoivat jo vauvaiässä, jolloin havaittiin munuaisten vajaatoiminta. Yhdentoista kuukauden ikäiseltä Emmi-vauvalta poistettiin munuaiset ja aloitettiin dialyysihoito. Ensimmäinen munuaisensiirto tehtiin hänen ollessaan vasta vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen.
– Teini-iän aikoihin munuaisen toiminta alkoi hiipua, ja se poistettiin. Jouduin taas dialyysihoitoon, ja pääsin elinsiirtolistalle. Sain uuden munuaisen saman vuoden helmikuussa, kun minulla oli kesällä rippijuhlat.
Kaikki sujui uuden elinsiirteen kanssa hyvin, mutta lukioikäisenä sen sijaan Emmin mieli alkoi oireilla.
– Jotenkin tunsin itseni erilaiseksi ja ulkopuoliseksi, ja kärsin masennuksesta. Jälkeenpäin voi sanoa, että lukio meni salaa oksennellessa.
Jatkuva laihtuminen herätti myös Emmin vanhempien ja läheisten huolen.
– Kyllä minä kävin juttelemassa eri ammattiauttajien kanssa, mutta aina palasin siihen oppimaani vääristyneeseen malliin. Käytin hyvin väljiä vaatteita, joten ylilaihuuttani ei ihan helpolla huomattu.
Täysi-ikäseksi tullessaan Emmi muutti Vantaalle. Poikaystävä lähti armeijaan, ja Emmi jäi yksin. Syömishäiriö paheni entisestään.
– Lopulta kehoni kuivui niin pahasti, että muutamaa vuotta aikaisemmin saamani munuainen lakkasi toimimasta. Jouduin hetkeksi sairaalaan tarkkailuun, sitten alkoi taas dialyysihoito kolmasti viikossa ja monta tuntia kerralla.
Lääkärille selvisi pian nuoren naisen jo vuosia jatkunut syömishäiriö.
– Dialyysihoidoissa menikin seuraavat kaksi vuotta. Kohtasin siellä myös tiukan totuuden: minua ei haluttu päästää elinsiirtolistalle syömishäiriön vuoksi. Ajateltiin, että pilaan uudenkin munuaisen itse.
Lääkäri sanoi Emmille suoraan, että tilanteesta oli tasan kaksi ulospääsyreittiä.
– Muistan ne sanat ikuisesti: ”Sinä joko kuolet tähän syömishäiriöön, tai sitten alat tehdä jotain hoitaaksesi itseäsi ja jäät eloon.” Olin jo kriittisessä vaiheessa, painoin enää alle 32 kiloa.
Lääkärin sanat vaikuttivat 22-vuotiaan Emmin mieleen niin vahvasti, että hän päätti selviytyä ja antaa elämän voittaa.
– En halunnut kuolla. Päätin taistella. Ryhdyin etsimään kaikkea mahdollista terveellisiin ruokiin liittyvää tietoa ja aloin pikkuhiljaa muuttaa suhtautumista syömiseeni. Kun kehoni alkoi kuukausien kuluessa toipua, aloitin varovasti liikunnankin.
Toipuessaan Emmi pääsi takaisin elinsiirtolistalle. Hän sai kolmannen munuaisen kuusi vuotta sitten 24-vuotiaana.
– Sain vielä yhden mahdollisuuden. Olen siitä kiitollinen.
Tilaa Seiska tästä!
Oletko jo tilaaja? Lue tuoreimman Seiskan digilehti lomakkeella.