Mitä ihmettä?! Paimiolainen Jukka on viikinkisoturi Knut Härkä
Kun reippaasti yli toistasataa kiloa painava ja lähes kaksimetrinen järkälemäinen Jukka Salonen, 41, sonnustautuu viikinkiaikaisiin varusteisiin, hänestä tulee soturi Knut Härkä.
– Olin neljävuotias, kun vanhempani joutuivat pyynnöstäni kaivamaan kirjahyllystä esille hieman tavanomaista poikkeavammaksi iltasatulukemiseksi Orm Punaisen, Jukka muistelee.
Hän naurahtaa, että klassisen ruotsalaisen viikinkitarinan ääneen lukeminen vaati vanhemmilta pientä kikkailua.
– Teksti on ajoittain niin veristä, että sitä piti neljävuotiaan korville hieman sensuroida. Sieltä lapsuudesta ihastus viikinkiaikaan alkoi ja sillä tiellä ollaan.
Neulova viikinki villitsi kirjamessuilla – tätä mieltä hän on suomalaisista naisista: ”He ovat..”
Parikymmentä vuotta sitten Jukka huomasi, että rakkaaseen viikinkiharrastukseen pääsee syvemmälle pukeutumalla ajanmukaisiin asuihin ja varusteisiin. Seuraavaksi löytyivät erilaiset viikinkitapahtumat ja performanssityyliset taistelu- ja paininäytökset. Viikinkinimensä Knut Härkä Jukka sai menneeseen soturiperinteeseen kuuluvalla tavalla, eli ansaitsemalla.
– Olin jo omaksunut nimen Knut, kun osallistuin painikisoihin viikinkitapahtumassa. Harrastin nuorempana jenkkifutista, joten kun päätän olla liikkumatta, minua on vaikea saada liikahtamaan. Voitin kisan, jolloin eräs seppä sanoi minulle: ”Olethan sinä melkoinen härkä.”
Hieman myöhemmin Jukka hyödynsi historiallista harrastustaan myös opinnoissaan.
– Opiskelin filosofian maisteriksi kulttuurihistoriasta, ja tein graduni islantilaisesta Poltetun Njállin saagasta. Paneuduin erityisesti tarun väkivaltakäsitykseen.
Jukan ystävät kutsuvatkin miestä viikinkiajan käveleväksi tietopankiksi.
– Joku onkin sanonut, että kun alan puhua aiheesta, minua ei meinaa saada millään lopettamaan.
Paimion kaupungin kulttuuripuolen leivissä siviilissä työskentelevä Jukka odottaa innolla jo ensi kesää, jolloin järjestetään taas pakollisen koronatauon jälkeen viikinkitapahtumia ja -kokoontumisia.
– Talvella haikailen, että pääsisin istumaan leiritulen ääreen ja tapaamaan muita harrastajia. Erityisesti ikävöin tunnetta, kun haarniska ja muut taisteluvarusteet on puettu päälle näytöstä varten.
Viikinkiharrastus on osaltaan muuttanut myös siviili-Jukan elämää.
– Löysin tyttöystävän, joka viikinkitapahtumissa esitti aluksi jalkavaimoani. Myöhemmin hänestä tuli oikea vaimoni, Jukka naurahtaa.
– Nykyisin meillä on 12-vuotias tytär ja olemme kolmisin tapahtumissa viikinkiperheenä.
Tilaa Seiska tästä!
Oletko jo tilaaja? Lue tuoreimman Seiskan digilehti lomakkeella.