Mika ”Immu” Ilménin hurja lapsuusmuisto: Kakka poltti kasvoni!
Menestyskirjailija Mika ”Immu” Ilmén tunnetaan ex-jengiläisenä, joka teki elämänmuutoksen istuttuaan pitkän vankeustuomion Sörkassa.
Ennen tuomiota Immu paiskoi parikymmentä vuotta portsarin hommia ja nousi lajilegendan maineeseen kotimaisissa vapaaottelupiireissä.
– Mutta harva tietää, että olen vanha siansyöjä. Tällaiseksi tulee, kun altistuu pitkäaikaiselle possunmussutukselle, Immu paljastaa näyttäen paksua hauistaan.
Todisteeksi Immu kertoo pitkän ja tunteikkaan tarinan 70-luvun Somerolta. Paljastuu, että Immu on tosiaankin popsinut porsasta koko lapsuutensa, sillä hänen vaarinsa oli maineikas sikafarmari.
– Opin ajamaan traktoreita ja puimureita niin pienenä, etten vielä kunnolla ylettynyt polkimille. Kun vaihdoin vaihdetta, niin piti hypätä molemmilla jaloilla kytkimen päälle, että sai raskaan polkimen pohjaan.
Tätä asiaa harva tietää Mika ”Immu” Ilménin menneisyydestä: Vartuin 400 porsaan keskellä
Immu joutui työskentelemään pikkupoikana varsin rujoissa puuhissa.
– Oli aika hurjaa, kun joku sioista sairastui ja sitten kuolla kupsahti. Vaari käski viedä ruhon pois. Laitoin koukun possun leukaan ja hinasin traktorilla metsänreunaan.
– Siellä mun piti sitten vetää vesurilla sika palasiksi, jotta linnut saivat ne syötyä. Täytyy kyllä myöntää, että pientä poikaa kylmäsi lyödä sialta pää poikki.
Näin onnistut varmasti! Mika ”Immu” Ilménin ohjeet joulukinkun paistoon
Immu osallistui myös sikojen jätösten hyötykäyttöön.
– Paskat ajettiin pellolle sellaisella alipainesysteemillä. Kerran vaari sanoi, että ”käys Immu irrotaa letkut”. Se laitepa puhalsi loput paskat päälleni ja naamani paloi. Paska kun on niin tömäkkää tavaraa. Lärvi oli monta päivää ihan punainen.
Työt olivat raskaita, mutta onneksi ruokaa oli riittävästi.
– Söinkin kersana possuja kuin Obelix konsanaan. Ja vaari piti huolen, että sikaa oli joka muodossa. Oli kastikkeena, soppana ja leivän päällä. Aamupuurossa sitä ei tietääkseni ollut.
Immu poikkesi säännöllisesti myös naapureilla murkinoimassa.
– Ruokaa sai joka talosta, jos oli nälkä. Selkäänkin tuli joka talossa, jos ei osannut käyttäytyä.
Erityiseksi herkukseen Immu nimeään mumminsa tekemät makkarat.
– Niiden täyte oli sellaista kerran syödyn kaurapuuron näköistä mössöä, jota työnnettiin sian suoleen. Se puolestaan näytti ihan käytetyltä kondomilta. Rajun näköistä touhua, mutta jumalauta ne olivat hyviä!
– Viikonloppuisin herkuteltiin porsaan perhospihveillä, jotka olivat siihen aikaan hienoa ruokaa. Niitä odotettiin aina vesi kielellä, Immu muistelee.
Tilaa Seiska tästä!
Oletko jo tilaaja? Lue tuoreimman Seiskan digilehti lomakkeella.