Toimittaja Maria Veitola, 49, kertoo tuoreessa somejulkaisussaan rehellisesti tämänhetkisiä kuulumisiaan.
Maria julkaisi eilen lauantaina (14.1.) Instagram-tilillään pitkän kirjoituksen parin kuvan kera. Toimittajan mukaan hän oli aiemmin tällä viikolla käynyt pariterapiassa.
– Oon ollut ihan lopussa. Keskiviikkona pariterapiassa alkoi itku pursuta. Terapeutin kysyessä mitä nousee pintaan sain soperrettua, että ”oon vaan niin väsynyt”. Justhan oli joululoma. ”Haluaisin vaan olla yksin, ja että joku palvelis mua”, itkin lisää.
– Ollaan oltu yhdessä kasassa kotona oikeastaan jo joulukuun alusta, kun ensin tuli korona ja sitten lapsen eeppiseksi kehkeytynyt virustauti. On ollut aika intensiivistä. Tosi paljon läsnäoloa, fasilitointia, kotitöitä, kannateltavia tunteita ja tilanteita, Maria aloittaa kirjoituksensa.
Eräs seuraaja oli tiedustellut Marialta hänen jaksamisestaan. Maria haluaa vastata kysymykseen rehellisesti.
– Yksi teistä kysyi, miten voi jaksaa kaikkea kerralla: lapsia, töitä ja perhettä sitten joskus, jos saa sen kaiken. Ei se helppoa ole. Mun perhe on ihana. Rakastan heitä niin. Mutta en aina jaksa. En jaksa olla äiti, puoliso, tytär.
Lue myös: Maria Veitola tapaa sarjassaan polyamoristeja – monella ADHD-diagnoosi: ”Tarvii enemmän impulsseja”
Toimittaja mainitsee hakeutuneensa aiemmin yksilöterapiaan. Silloin nuorempi Maria huomasi, ettei hän vielä osannut huolehtia omista tarpeistaan.
– Jokin aika sitten, kun olin vaan yksi pimeä, ahdistunut mytty ja mulla oli jo perhe, lapsi ja työ, hain apua. Silloinen terapeutti käski aluksi miettimään mitä tarvitsen ja mitä EN tarvitse parisuhteessa ja perhe-elämässä. Se olikin yllättävän hankalaa. En osannut sanoittaa omista tarpeistani aluksi yhtään mitään.
Marian mukaan hän on viime aikoina joutunut pysähtymään saman aiheen äärelle.
– Kolmekymppisenä yksilöterapiassa opin ymmärtämään ihmisyyttä ja itseäni. Opin huolehtimaan omista rajoista ja tarpeistani. Mutta kun kuvioon yhdistetään parisuhde ja vanhemmuus, en osaa huolehtia samalla tavalla hyvinvoinnistani. Väliin tulee vastuut ja velvollisuudet, raha-asiat, perheen sisällä omaksutut roolit, sukupuolittuneet toimintatavat ja dynamiikat. Yhteiskunnalliset ja opitut parisuhteen ja vanhemmuuden mallit. Ylisukupolviset traumat.
Nyt Maria kertoo haluanvansa huolehtia itsestään jatkossa vielä paremmin.
– Koen usein syyllisyyttä niinä hetkinä, kun huolehdin itsestäni. En tiedä miksi. Enhän minä ole sellainen. Olen itsenäinen, vahva ja rohkea nainen. Ja silti myös kiltti, uhrautuva, itseni ja omat tarpeeni syrjään laittava nainen. Ihan kuin äitini. Tiedän että olen parempi läheinen ja jaksan paremmin, kun saan mitä tarvitsen. Ja se on omalla vastuullani, Maria kirjoittaa.
Lopuksi toimittaja listasi vielä ne tavat, jotka toimivat hänelle.
– Tarvitsen omaa aikaa, omia seikkailuja, vapautta ja vapauden tunnetta. Tanssimista. Hellyyttä, hoivaa, hiljaisuutta. Hulluttelua. Sitä, että saan vain olla ja ajatella omia ajatuksiani. Ettei kukaan keskeytä. Että ei ole kiire kotiin.
– Mitä sinä tarvitset? Hän kyseli seuraajiltaan.