Kanadasta kantautui maanantaina (30.1.) surullisia uutisia, kun lätkälegenda Bobby Hullin kerrottiin kuolleen. 84 vuoden iässä menehtynyt Hull lukeutuu heittämällä kaikkien aikojen jääkiekkoilijoihin.
Juhani Tamminen muistelee kovia WHA-vuosiaan Seiskalle:
Vuosina 1957–1980 NHL:ssä ja sen kilpailijaliiga WHA:ssa kiekkoillut Bobby Hull lukeutuu Chicago Blackhawksin ja Winnipeg Jetsin suurimpiin seuralegendoihin. Kauhulämäristään tunnettu Bobby voitti NHL:n maalipörssin seitsemän kertaa.
Vasempana laitahyökkääjänä viihtynyt Bobby pelasi fyysistä peliä mutta takoi myös pisteitä. Hän voitti kolmesti NHL:n pistepörssin ja valittiin kahdesti koko taalaliigan arvokkaimmaksi pelaajaksi.
– Tieto kulkee nykyään salamannopeasti. Ja kun kyse on vielä tuollaisesta megatähdestä, niin ei siinä montaa minuuttia mennyt, kun kanukit löivät uutisen julki tänne Turun Kuusamakujalle saakka, Juhani Tamminen huokaa Seiskalle.

Suuri kunnia
Herra Tamminen on harvoja suomalaisia, joka voi sanoa tunteneensa Bobby Hullin. Turkulainen kohtasi kanadalaistähden Canada Cupissa 1976 mutta ennen kaikkea muinaisessa WHA-liigassa, jossa Hull edusti Winnipeg Jetsiä.
– Bobbyn poismeno on tietysti surullinen uutinen. Oli kunnia saada pelata veljeä vastaan monet kerrat. Minulla oli myös hänestä jonkin verran omakohtaista tuntemusta, sillä tutustuimme hieman toisiimme kaukalon ulkopuolella.
– Pelasin sitten Clevelandissa tai Phoenixissa, niin aina kun Bobby ja Jets saapuivat paikkakunnalle, hän löi sen karhumaisen käpälänsä käteeni ja kysyi leveällä aksentilla, että ”How are you fucking doing?” liikuttunut Tami muistelee.

NHL:n kovimpia jätkiä
Bobby Hullin suurteot muistetaan yhä elävästi Chicagossa, jossa hän johdatti silloisen Black Hawksin Stanley Cupiin 1961. Häntä jumaloidaan myös Winnipegissä, jonka Jets liittyi myöhemmin WHA:sta NHL:ään.
Supertähden läheltä nähnyt Tami sanoo oppineensa rapakon takana, millainen edelläkävijä Bobby Hull oli Pohjois-Amerikassa.
– Jos NHL:n kaikki kovimmat jätkät olisi lyöty riviin, niin Bobby Hullille ja Gordie Howelle olisi vielä ollut ihan oma rivinsä. He olivat kuitenkin erilaisia tyyppejä: omissa oloissaan viihtynyt Howe introvertti ja Hull ekstrovertti, josta tykkäsivät kaikki.
– Bobby hurmasi fanit, mutta aivan eritysesti myös naiset. Hän oli oman aikansa valoisa pr-mies ja helvetinmoinen kiekkolähettiläs.

Ravisti marakatit hartioilta
Bobby Hullin suuruudesta löytyykin kaksi puolta: se, mitä hän teki luistimet jalassa kentällä ja toisaalta myös se, miten kanadalainen käyttäytyi kaukalon ulkopuolella.
– Pelillisesti Bobbylla oli juuri niitä ominaisuuksia, joita itse kukin pyrki kehittämään, eli helvetin kova laukaus ja täysin poikkeuksellinen kanuuna suoraan syötöstä, Tami tietää.
– Myös murtautumiskyky oli kovaa luokkaa, niin kuin tähtilaitureilla pitää ollakin. Bobby ajoi suoraan maalille. Ja jos siinä muutama marakatti roikkui hartioilla, niin so fucking what. Hän ravisti ne yltään, painoi maalille ja sillä siisti.

Murhanyrityksiä jäällä
Vielä suurempi kunnioitus Tamilla on Bobby Hullia kohtaan tavasta, jolla hän kohteli ja myös puolusteli eurooppalaispelaajia. Pohjois-Amerikan ammattilaiskaukalot olivat vielä 1970-luvulla ikäviä paikkoja vanhan mantereen taitureille.
Tamminen kuvailee ”jenkkien ja kanukkien” kohdelleen eurooppalaispelaajia tavalla, joka ei jää kauaksi murhanyrityksestä.
– Se oli ihan hullua halonhakkuuta. Meitä vedettiin siellä joka ilta surutta, eikä ketään kiinnostanut. Tilanteeseen tuli muutos vasta, kun Bobby Hull puuttui siihen järjettömään väkivaltaan, Tami muistelee.

Mörssäreitä, ei älykköjä
Bobby Hull siirtyi kauden 1971–72 jälkeen kilpailevan WHA-liigan Winnipeg Jetsiin. Siellä hän muodosti murhaavan hyökkäysketjun yhdessä ruotsalaistaikureiden Ulf ”Uffe” Nilssonin ja Anders Hedbergin kanssa.
Länsinaapurin kiekkomiehiä vastustajat kohtelivat kaltoin, aivan kuten samassa joukkueessa pelanneita Heikki ”Hexi” Riihirantaa ja Veli-Pekka Ketolaakin.
– He olivat helvetin hyviä pelaajia. Kaikkihan me siihen aikaan WHA:ssa yritettiin puolustaa sitä Jetsin rykmenttiä vastaan, mutta Pohjois-Amerikan veljillä oli ihan omat keinonsa siihen. Eivät ne hullut mörssärit mitään yliopistoälykköjä olleet.

”Bobbylla oli munaa”
Tami on vielä tänäkin päivänä kiitollinen siitä, että pohjoisamerikkalaisten suuresti arvostama Bobby Hull piti eurooppalaisten puolia. Tosin jo sitä ennen muuan Börje Salming sai maksaa kovaa laskua siitä, että sattui olemaan ruotsalainen supertähti Torontossa.
– Onneksi Bobbylla oli supertähtenä munaa astua esiin ja sanoa, että jollei hakkaaminen lopu, niin hän astuu syrjään. Se osoitti miehen suuruutta ja ymmärrystä siitä, mihin suuntaan supertähden oli vietävä peliä, Tami jyrisee.
– Bobby ei katsonut omaa napaansa vaan näki lajin kehittymisen taidon suuntaan. Suunnaton respect hänelle ja rauha hänen sielulleen.
