Hermomyrkkyä hoidoksi – Minka osasi kävellä vain varpaillaan

Pirkkalassa asuva Linda Hirvelä, 33, muistaa tuskastumisensa, kun hänen nyt seitsenvuotias tyttärensä Minka ei aikoinaan oppinut kävelemään samaan aikaan muiden ikäistensä kanssa.

– Olin huolissani. Kävimme fysioterapiassa, ja neurologikin tutki Minkan ja sanoi hänen olevan terve. Se oli sentään helpotus. Lopulta syyksi paljastui, että Minkalla oli ollut jo syntymästään asti liian kireät akillesjänteet, Linda-äiti muistaa.

Kun Minka puolitoistavuotiaana vihdoin nousi seisomaan, hän oli aina varpaillaan, eikä saanut laskettua kantapäitään maahan.

Minka alkoi kävellä tuen varassa, mutta varpaillaan. Tuolloin ortopedi päätti, että hoitona Minkan akillesjänteisiin piikitettäisiin hermomyrkkynä tunnettua botuliinia eli kauppanimeltään Botoxia. Tarkoitus oli rentouttaa jänteitä ja ympärillä olevia lihaksia, jotta ne venyisivät. Jalat kipsattiin kolmeksi viikoksi 45 asteen kulmaan.

Kipseihin tottumaton Minka ehti repiä jalkansa vapaiksi, ja jalat piti kipsata uudelleen.

– Onneksi hän tottui kipseihin nopeasti. Kipsien poiston jälkeen Minka pystyi laskemaan kantapäänsä maahan asti ja opetteli seisomaan normaalisti. Hän oli silloin kahden.

Puoli vuotta myöhemmin Minka alkoi kävellä, ja siitä vuotta myöhemmin hän pystyi jo juoksemaan.

Tytön ollessa pienempi jalkakivut saattoivat yltyä koviksi. Siihen auttoivat yöortoosit eli erikoistuet. Nykyäänkin Minkan akillesjänteiden venyttely käy työstä, mutta onneksi tyttö tykkää kiipeillä puolapuissa, hyppiä esteiden ylitse ja harjoitella kävelyä vaikka juoksumatolla.

– Ensimmäisen Botox-toimenpiteen jälkeen Minka aloitti fysioterapiakäynnit. Hän on alusta asti jaksanut keskittyä harjoituksiin.

Minkalle on tehty kaksi akillesjänteitä venyttävää hoitoa, mutta enää niitä ei voi tehdä ennen aikuisikää.

– Edellinen hoitokerta oli vuosi sitten. Seuraavan kerran Minkalle saa antaa botuliinia vasta, kun hän on täysi-ikäinen. Hän on saanut nyt maksimimäärän, joka ainetta voidaan antaa lapsuusiässä, Linda sanoo.

Vaikka Minkan jalkojen tila on nyt vakaa, fysioterapiassa seurataan kuitenkin jalan kallistuskulmaa, ja pienetkin muutokset huomataan heti.

– Seuraava hoitomuoto olisi akillesjänteiden katkaiseminen, mutta siinä toipumisaika on pitkä, kuudesta kahdeksaan viikkoa.

Minka on jalkojensa takia ikätovereistaan liikunnallisesti jäljessä. Hän ei osaa vielä pyöräillä ilman apupyöriä ja on vasta tänä talvena kokeillut ensimmäisen luistelua. Hän ei tarvitse enää muita apuvälineitä, kuten keppejä, tukikenkiä, eikä ortoosejakaan.

– Kyllä Minka ehtii ottamaan muut kiinni vielä moneen kertaan. Olemme iloisia, että saimme apua, vaikka tämä harvinainen sairaus onkin. Minkaa tämän vauvaiässä hoitanut lääkärikin tiesi vain yhden samanlaisen tapauksen koko aiemmalta uraltaan.