Timo Soinin tänään (26.8.) ilmestyneen Yhden miehen enemmistö -elämäkerran odotetuinta antia ovat ex-ulkoministerin ajatukset poliittisesta vastustajastaan Jussi Halla-ahosta.
Soinilaisten ja halla-aholaisten taistelu perussuomalaisista on yksi poliittisen historian merkittävimmistä tapauksista 2000-luvun alkupuolelta.
Soini kertoo, että ensimmäinen yhteenotto Halla-ahon kanssa oli vuonna 2009, kun helsinkiläinen valtuutettu pyrki perussuomalaisten EU-ehdokkaaksi. Syntyi selkkaus, kun ilmeni, että Soinille ennestään tuntemattoman Halla-ahon taustajoukot olivat keränneet nimiä villiin listaan, mikäli tie nousisi pystyyn perussuomalaisissa.
Soini hermostui halla-aholaisten toiminnasta ja päätti ”tappaa tämän ilmiön sarvaana alkuunsa”.
– Otin Halla-ahoon yhteyttä, tapasimme ja sanoin, että tällainen peli ei vetele, nimien keruun on loputtava tai lista sulkeutuu kohdaltasi heti. Halla-aho sanoi minulle, ettei hän voi suitsia kannattajiaan. Vastaus oli selvä, mutta sen sisältö ei minulle kelvannut, ja vedin johdot irti, Soini kirjoittaa.
Halla-aholle ilmoitettiin, että häntä ei valita perussuomalaisten EU-ehdokkaaksi. Samalla todettiin, että mikäli hän pyrkii ehdolle toista kautta, jäävät eduskuntavaalitkin haaveeksi.
"Raakuudessaan ainutlaatuista"
Kirjassa Soini paljastaa, ettei Halla-aho tahtonut sitoutua perussuomalaisten hallituskaudella puolueseen tai sen politiikkaan. Sen lisäksi hän oli jättänyt hoitamatta myös puolueen jäsenmaksut, minkä takia hän oli vaalikelvoton puolueen johtopaikoille vuoden 2015 puoluekokouksessa.
Kaksi vuotta myöhemmin jäsenmaksut olivat mitä ilmeisimmin maksettu, kun Halla-aho jyräsi ylivoimaisesti perussuomalaisten puheenjohtajaksi.
Tähän taistoon Soini ei enää lähtenyt, vaan Halla-ahon vastassa oli soinilaiseksi kuvailtu Sampo Terho.
Lue lisää: Ulkoministeri Timo Soini lyttää laihdutuksen: ”Kaljasta en luovu!”
– Minun ja Halla-ahon taistelu olisi ollut toista luokkaa, raakuudessaan ainutlaatuista Suomessa. Parempi näin. Sen tappelun jäljiltä olisi mennyt sekä maine että kunnia, Soini kirjoittaa.
Kirjassaan Soini kuvailee kuitenkin Halla-ahoa suhteellisen maltillisin sanankääntein.
– Jos valita saamme, niin toistemme seura ei suuremmin kiinnosta. Maailmamme eivät kohtaa, harrastuksemme, tapamme, huumorimme tai sen puute ovat erilaiset, yhteistä on vähän, halua olla yhdessä vielä vähemmän. Tämä ei merkitse sitä, etteikö Halla-aho ole kyvykäs moneen asiaa. Hän on, mutta en pidä häntä johtajana. Siinä hommassa pitää olla empatiaakin, mutta se häneltä puuttuu.
Jussi lähetti suruadressin
Yllättävimmän asian Halla-ahosta Soini paljastaa jo kirjan alkupuolella. Hänen isänsä Martti Soini oli nimittäin elämänsä loppuun perussuomalaisten jäsen – silloinkin kun Timo-poika oli eronnut puolueesta.
Soinin ja Halla-ahon kireät välit hellittivät hetkeksi Martin hautajaisissa.
– Hänen kuolemansa jälkeen kesäkuussa 2020 perussuomalaiset lähetti suruadressin, jonka allekirjoittajana oli puolueen silloinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Luin sen isän muistotilaisuudessa, ja myöhemmin kiitin Halla-ahoa adressista ja osanotosta sähköpostilla, Soini kertoo.