Kirjailija Tara Koivukoski, 40, eli seitsemän vuotta väkivaltaisessa parisuhteessa, kunnes päätti erota miehestään pettämisen vuoksi. Väkivalta yltyi äärimmilleen, mikä oli viedä Taran hengen.
Häneltä ilmestyi juuri omaelämäkerrallinen kirja Pyhä pipari – Toipumiskirja rikotuille naisille.
Lue myös: Tara Koivukoski eli vuosia suhdehelvetissä: Viimeinen pahoinpitely oli tappaa
Luotto rakkauteen mureni
Kun Tara oli 16-vuotias, hän meni festareille kuuntelemaan lempibändiään. Tuolloin hänen käsityksensä rakkaudesta ja seksuaalisuudesta muuttui täysin.
– Tapasin miehen, joka pyysi minut porukkaansa. Hän kysyi minua istumaan autoonsa, jonka ovet yhtäkkiä lukitsi. Hän raiskasi minut jätesäkein peitellyssä autossa, ja menetin samalla neitsyyteni.
Kuolemanpelko katosi
Tara kertoo, että suhteesta pois lähteminen oli äärimmäisen vaikeaa. Lukemattomien pahoinpitelyjen lisäksi pelottelu, manipulointi sekä aiemmat traumat olivat hajottaneet hänet.
– En voinut käsitellä minulle tapahtunutta pahaa. Mies näki minusta, että minua on maailman helpoin hallita. Olin eristetty läheisistäni, ja minun piti raportoida jopa kauppareissuistani hänelle.
Viimeinen pahoinpitely oli niin raju, että Taran kuolemanpelkokin katosi.
– Pelkäsin hänen tappavan minut, jos lähden. Kun hän melkein onnistui tekemään sen, tajusin pelkääväni enemmän jäämistä. Päästyäni irti suhteesta en enää palannut.
Vuosien toipuminen
Psyykkiset ja fyysiset oireet aiheuttivat Taralle traumaperäistä stressiä. Hän tunsi itsensä arvottomaksi ja kärsi masennuksesta ja pelkotiloista.
– Pahimmillaan saatoin ampiaisen nähdessäni joutua paniikkiin, sillä sen väri muistutti raiskaajani keltamustasta paidasta.
Ammattiavun kautta hän pääsi eroon häpeästä ja syyllisyydestä.
– Terapiasta oli valtava apu, mutta se vaatii töitä myös itseltä. On uskallettava kohdata pahimmat pelkonsa ja puhua niistä.
– Olen sillä tavalla onnellisesti toipunut, että oireistani ei ole nykyään juuri muuta jäljellä kuin painajaisunet.
Älä vaikene
Elämä ilman väkivaltaa tuntui Tarasta oudolta. Hänen oli löydettävä itsensä uudelleen ja kerättävä palasia kasaan yksi kerrallaan.
– Vuosien jälkeen arkisetkin tilanteet ovat minulle kuin juhlaa. Opin arvostamaan muille itsestään selviä asioita. Voin pelkäämättä ostaa kaupasta mitä haluan.
Tara haluaa auttaa mahdollisimman monia rikottuja kirjansa ja kokemustensa avulla.
– Puhu, älä vaikene. Niin kauan kuin olet hiljaa, väkivallan tekijällä on valtaa. Sen sanoisin myös nuoremmalle itselleni, jos voisin.