Kausalassa asuvan Vera Räsäsen, 53, 130-neliöinen omakotitalo paloi raunioiksi. Vain alakerrassa ollut kellaritila pelastui, ja sekin kärsi savu- ja vesivahingoista. Myös tontilla sijaitsevat vanha saunarakennus ja autotalli säilyvät palolta.
– Poltin taloni, koska en halua sairastua yksinäisyyteni, enkä kuolla. Halusin vain huomiota, Vera tunnustaa.
Lue lisää: Talonsa polttanut Vera Räsänen tunnustaa: Halusin vain huomiota
Ero ajoi juomaan
Vera on taistellut yksinäisyytensä kanssa kymmenisen vuotta.
Pieni valon piste arjen harmauteen oli kolmen vuoden suhde naisen kanssa, jonka hän tapasi Minnesota-hoidossa.
Suhde kuitenkin päättyi kihloista huolimatta. Pariskunta erosi viime toukokuussa.
– Olin koko tapailuaikamme ilman viinaa. Raittius alkoi rakoilla, kun erosimme. Turvauduin suruissani alkoholiin.
Lue myös: Sokkipaljastus! Kuulantyöntäjä Vera Räsänen: Sytytin taloni tuleen
Oma paikka yksinäisille
Varsinkin viikonloput ja illat ovat rankkoja. Veran naapurustossa ei ole naapurustossa ketään, jonka kanssa käydä lenkillä, saati kylässä.
– Olen yrittänyt perustaa kohtauspaikkaa yksinäisyyttä poteville. Siellä ihmiset voisivat viettää aikaa keskenään tai vaikka yöpyä tarvittaessa, jos on paha olla.
Paras lääke yksinäisyyteen on vertaistuki ja keskustelu toisten yksinäisyyttä potevien kanssa. Tällaisia paikkoja ei Suomessa juurikaan ole, vaan tuki perustuu lähinnä puhelinpalveluihin. Varsinkin korona on saanut ihmiset entistäkin yksinäisemmiksi ja masentuneemmiksi.
– Yritin saada Iitin seurakuntaa ja kuntaa mukaan tähän, mutta heillä ei ollut kiinnostusta lähteä hankkeeseen. Minulla olisi paikka toiminnan käynnistämiseen, mutta suurin kompastuskivi on varmasti kaltaisteni ihmisten tavoittaminen.
– Yksinäisyyteen lääkettä ei saa purkissa eikä tölkissä vaan se on toinen ihminen, Vera kiteyttää.