Playboy-kaunotar Kirsi Rissanen puhuu ensimmäistä kertaa sairaudestaan: Halusin vain kuolla
Portugalin Playboyssa joulukuussa 2019 poseerannut Kirsi Rissanen, 47, sairastui anoreksiaan ollessaan yläasteella. Sairaus vei Kirsin lopulta kuolemanvaaraan.
– Olin sairaalassa vuodepotilaana viikkoja. Painoin alle 40 kiloa, enkä saanut liikkua sängystä mihinkään. Lääkärit sanoivat suoraan, että jos painoani ei saada nousemaan, seuraava osoite on hautausmaa, Kirsi huokaa.
Jälkikäteen Kirsi on miettinyt, mikä sai sairauden puhkeamaan.
– Olin pahasti koulukiusattu, lisäksi vanhempani erosivat juuri silloin ja kotona oli paljon riitoja. En pitänyt itseäni lihavana, mutta inhosin itseäni. Kun katsoin peilistä, näin siellä ruman ja huonon ihmisen. Täysin arvottoman sekä tähän maailmaan sopimattoman.
Nuori Kirsi koki syömisen olevan ainoa asia, jota hän pystyi elämässään hallitsemaan. Niinpä päivän ruokana saattoikin olla vain pieni annos salaattia tai puolikas peruna.
– Söin kuin pikkulintu, en yksinkertaisesti saanut ruokaa alas. En koskaan oksentanut ruokia, olin vain syömättä. Samalla kävin useita kertoja viikossa lenkillä, kunnes lopulta voimat loppuivat enkä pystynyt enää lenkkeilemään.
Lopulta Kirsin kuukautisetkin jäivät pois. Ne palasivat vasta hänen ollessaan 18-vuotias.
Lääkärit sanoivat tämä todennäköisesti aiheuttavan pysyvän lapsettomuuden.
– Näin ei onneksi kuitenkaan käynyt, Kirsi sanoo helpottuneena.
Playboy-äiti Kirsi Rissanen eli pitkään väkivaltaisessa suhteessa: Luulin, että se oli normaalia!
Yläasteen jälkeen kymppiluokalle mennessä Kirsin anoreksia paheni. Hänellä ei ollut koulussa ystäviä, ja lisäksi hänen rakas tätinsä kuoli.
– Lopulta jouduin sairaalaan. Jokaista liikettäni ja syömistäni vahdittiin. Kun menin vessaan, hoitaja oli oven takana varmistamassa, etten oksenna. Samoin hoitaja vahtasi vieressä, että syön kaiken minulle tuodun ruuan. Olin kuin vankilassa, en saanut liikkua minnekään.
Kirsi kiittää hoitajia ja lääkäreitä empaattisuudesta ja tsemppaamisesta, mutta kritisoi tapaa, jolla anoreksiaa tuohon aikaan hoidettiin.
– Ehkä vuonna 1990 kaikki oli niin uutta, ettei asiasta vain tiedetty tarpeeksi. Koko hoito keskittyi syömiseen ja siihen, miksi en syö.
– Minulta ei koskaan kysytty, miten voin henkisesti. Kaikki pyöri vain ruuan ympärillä.
Kirsin sairaudesta tiesi hänen vanhempiensa lisäksi vain muutama läheinen ystävä. Asiasta ei kuitenkaan koskaan keskusteltu, se vain lakaistiin maton alle. Myös koulussa asia sivuutettiin täysin.
– Vanhempani olivat huolissaan eivätkä ymmärtäneet, miksi en syö. Koin heidän syyllistävän minua, ja se pahensi tilannetta entisestään. Heille oli myös häpeä, että jouduin sairaalaan. En itse koskaan ajatellut, että voisin satuttaa toisia sillä, että itselläni oli niin paha olla.
Pahimmillaan Kirsi halusi vain kuolla.
– En kuitenkaan tosissani miettinyt itsemurhaa, mutta ajattelin, että kaikille olisi helpompaa, jos minua ei olisi. Minua ei tarvitsisi enää haukkua, enkä olisi enää hyödytön.
Vielä tänä päivänäkään Kirsi ei suhtaudu ruokaan täysin normaalisti. Hän arveleekin sairauden seuraavan mukanaan lopun elämää.
– En tiedä, voiko anoreksiasta koskaan täysin parantua, koska siihen on todella helppo repsahtaa uudelleen. Nyt olen kuitenkin tietoisesti päättänyt syödä joka aamu puuron ja ottaa vitamiineja.
Kirsi ei ole aiemmin puhunut sairaudestaan julkisesti. Hän on pelännyt leimaantumista.
– Olen miettinyt, mitä ihmiset ajattelevat. Anoreksia on kuitenkin sairaus siinä missä mikä tahansa muukin. Ihmisten pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin ovat. Toisilla on pari kiloa enemmän, toisilla vähemmän, mutta kaikki ovat silti yhtä kauniita ja soveliaita.
– Ei tätä maailmaa ole tarkoitettu vain laihoille.
Kuvauspaikka: Break Sokos Hotel Koli