Tuomas "Gary" Keskinen, 40, muistetaan Negativen, Technicolourin ja Hausmyllyn kaltaisista kokoonpanoista. Itseoppinut kitaravirtuossi on keikkaillut myös Dingon Pertti ”Nipa” Neumannin kanssa. Tuorein bändiviritys on diskoduo The Pump, jossa toisena osapuolena on Aikakoneesta tuttu Sani.
Gary on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta pienestä Lappajärven kylän Kärnänsaaresta. Piskuista kyläkoulua käynyt Gary joutui jo varhain rajun koulukiusaamisen kohteeksi.
– Minua koulukiusattiin tosi pitkään, oikeastaan ihan sieltä ala-asteen alusta aina 9. luokalle saakka. Se on ollut aika rajuakin päivittäistä munille potkimista ja pään työntämistä vessanpönttöön, mutta myös henkistä haukkumista, Gary muistelee Seiskalle.
Alkoi itsekin kiusata
Yläasteella pitkään vellonut paha olo alkoi oireilla lopulta niin, että Garystä itsestäänkin tuli kiusaaja. Hän myöntää sen sumeilematta.
– Usein ajatellaan, että vain kiusaaja on paha. Monesti se menee kuitenkin niin, että kiusaajakin purkaa kiusattuun omaa huonoa oloaan, Gary huomauttaa.
Pojan huonon olon näki hänen enonsa, jolta muusikko sai ensimmäisen kitaransa 13-vuotiaana.
Iskelmästä rokkiin
Sittemmin Garysta kasvoi taitava kitaristi, jonka kepittely kelpasi pohjanmaalaisille pelimanneille. Hän alkoi kiertää Annika Eklundin kaltaisten iskelmätähtien keikkakitaristina. Myöhemmin soundiin tuli lisää säröä, kun iskelmä vaihtui rokkiin.
– Olivathan ne Negativen ja Technicolourin menestysvuodet kovaa aikaa. Kyllä sen muistaa, kun löi ensimmäisen kerran läpi ja pääsi rundaamaan isoille festareille. Asuin siihen aikaan Jimi Pääkallon kanssa kämppiksinä, ja niinä vuosina sattui vaikka mitä.
Bändivuosiin mahtuu myös paljon ongelmia ja draamaa, joka jatkuva pyöritys loi.
– Sitä oppi käsittelemään luomalla itselleen suojakuoren. Oli pakko, Gary kuvailee.
Lue myös: Suomalaisjoukko suuntasi Mount Everestille – lentokentälle limusiinilla!
Suosio muutti mieltä
Gary muistaa vuosituhannen alkupuolen rockmaailman olleen erilainen kuin tämän päivän kuviot, kun kovimmatkin rokkarit käyvät mieluummin salilla ainaisen ryyppäämisen sijaan.
– Me osasimme pitää hauskaa. Voi vain kuvitella mitä tapahtui, kun pienenä koulukiusattu saikin yhtäkkiä sen kaiken huomion... Kusi nousi päähän. En välttämättä käyttäytynyt kuin kusipää, mutta muutuin erilaiseksi suojakuoren myötä, hän myöntää.
– Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miksi niin kävi. Ne ajat jättivät myös tietynlaisia traumoja, kun näki menestystä seuranneet alamäet. Sen, ettei enää mitään jää jäljelle. Mutta jostain syystä sitä on jaksanut tähänkin asti, musiikki antaa kuitenkin voimaa.
